Westermarck-seuran opiskelijajaos

Tämä on sosiologisen herätyksen manifesti. Esitän kysymyksen. Kenellä on aikaa sosiologialle? Kenellä on enää aikaa sosiologisten havaintojen tekemiselle? Kenellä on aikaa flaneerata ympäristöään observoiden, tai ylipäätään aikaa katsoa ympärilleen? Kiinnostaako ketään edes?

Syksyllä 2005 Westermarck - seuran, Suomen sosiologien tiedeseuran, johtokunta havahtui siihen, että edes sosiologian opiskelijoita ei tuntunut kiinnostavan sosiologinen tieteenharrastus. Se olikin jo yleisesti tiedossa, että ketään muuta ei sosiologia ollut kiinnostanut sitten 1970-luvun. Tätä iskostettiin vuosikurssini - 2004 Tampereella aloittaneet- kollektiivitajuntaan lähes jokaisella yhteisten opintojen luennolla, kunnes siitä tuli Totuutemme. Sosiologi-identiteettimme ei koskaan muovautunut, olimme hauraita ja häilyimme tieteenalojen välillä kuin kotia vailla. Renessanssinomaisella pääaineellamme tulisimme olemaan Opetusministeriön silmätikku ja Bolognan tehoyliopistomallin häpeäpilkku. Jotkut loikkasivat turvallisemmilla vesillä seilaaviin pursiin, suurin osa tyytyi turvaamaan selustansa rakentamalla sivuaineistaan mahdollisimman hyvinvarustellun pelastusveneen.

Opiskelijoiden lamaannustilan havaitsemiseen tarvittiin vain syöksykierteessä olevat, opiskelijajäsenten määrää indikoivat tilastokäyrät. Perinteisesti suurin osa uusista opiskelijoista oli liittynyt Westermarck-seuraan, nyt näytti kuitenkin siltä, että kukaan ei tiennyt, mistä koko seurassa oli kysymys. Johtokunta reagoi kutsumalla ainejärjestöjen edustajia ympäri Suomen keskustelemaan tilanteesta. Seuralle päätettiin perustaa opiskelijajaos, joka innostaisi opiskelijoita taas syttymään omalle tieteenalalleen ja ottaisi opiskelijat aktiiviseksi osaksi tiedeyhteisöä. Kaikista ei tule tutkijoita, eikä siihen pyritäkään. Kun kyseessä on oppiala, jonka olemus tuntuu vain hämärtyvän sitä enemmän, mitä enemmän opiskeluvuosia kertyy, olisi kuitenkin tärkeää, että opiskelijoilla olisi joku foorumi, jolla vakuuttua, että touhu on silti mielekästä.

Opiskelijajaos on muovautumassa eläväiseksi organisaatioksi, joka valmistautuu herättämään sosiologian opiskelijat horroksestaan ja luomaan areenan sosiologiselle ajatustenvaihdolle. Lähitulevaisuudessa jaos järjestää ohjelmaa, kuten vaikkapa pienimuotoisia ekskuja yllättäviin kohteisiin. Jaoksen toiminta voi tarkoittaa myös esimerkiksi keskusteluiltoja, paneeleita, kritiikki-/kannustuspiirejä opinnäytetöitä tekeville tai vaikkapa hyödyllisen kontaktiverkoston tarjoamista samat tutkimusintressit jakaville. Vaikka sosiologit tuskin koskaan tulevat harjoittamaan ylintä maailmanvaltaa (tämä pyrkimys jäänee Comten märäksi uneksi), voidaan hienoisella aktivoitumisella ainakin lievittää sosiologeille niin tyypillisiä itsetunto-ongelmia. Laitetaan siis ajatukset kiertämään ja puhalletaan opiskeluun vähän älyllistä hehkua!

Terveisin, Jenni, jaoksen varapj. 2006