Ylkkärissä oli juttu podcastingista, jossa oli haastateltu Schizo-Jannea. Lehti on muuten yleensä ottaen huomioinut merikttäviä netti-ilmiöitä kiitettävän laajasti ja asiantuntevasti (hienoa työtä Esa), tosin ainakin minua hieman häiritsee lehden linja kutsua uusemdia-adepteja järjestelmällisesti nörteiksi.
Jannen eka podcast ei tätä kirjoittaessa ole saatavilla, minäkään en ole sitä vielä kuullut. dotKommuuni, josta löytyy äänimerkintöjä useampikin, taas on perustanut oman BitTorrent-palvelun bloggaajien käyttöön, podcastien tai muiden isojen tiedostojen jakeluun.
Podcastingista yleisesti täytyy todeta, että mie en tiijä tästä aiheesta paljon mittään, eli koko buumi on mennyt itseltäni melko sujuvasti ohi. Esimerkiksi, olisiko streamattu äänimatsku enää podcastingia? Eipä kai, sitä kun ei voisi ilmiön nimisoittimeenkaan ilman vippaskonsteja ladata. Toisaalta, kuinka moni harrastaa podcastien lataamista mp3-soittimiin ylipäätään, vai kuunteleeko suuri yleisö castit sittenkin koneeltaan?
Nämä kyymykset tulivat lähinnä mieleen siksi, että Meillä Yliopistossa olisi käytössä myös striimauspalvelin, eli kannattaisiko harkita sen hyödyntämistä esim. Lokarin vielä toistaiseksi hypoteettisen äänimerkintätoiminnon toteuttamisessa?
Itse olen korostetun tietoisesti pitäytynyt korvalapuissa, jota perustelen itselleni sillä, että podcastingissä on tavallaan kyse suuren homogeenisen yleisön fragmentoitumisesta. Tuotantovälineistön yksinkertaistumisen ja halpenemisen vuoksi podcastingin lähettäjän ei tarvitse tehdä ohjelmaa suurille massoille (>1 ihminen), vaan hän voi saavuttaa ohjelmallaan tarpeellisen yleisömäärän jo muutamalla ihmisellä.
Podviskomisen viileys on juuri siinä, että tekniikan matala hinta (rahallinen hyöty) ja yksinkertaisuus (ajallinen hyöty) alentavat ohjelman "kustannuksia", mikä puolestaan johtaa pienemmän "tuoton" eli yleisön riitävyyteen. Ei tarvitse mielestellä ketään, ei edes kotitalouksia, riittää että joku diggailee laput korvilla.
Kuinka moni haluaisi kuunnella esimerkiksi rivoa Dawn & Drew -showta kovaan ääneen työpaikan radiosta? (No epäilemättä toisissa paikoissa...)
Mm, striimaukseen en ota kantaa, mutta Lokarin hyväksymien tiedostojen maksimikoon suurentaminen olisi tietenkin toooosi kiva juttu - esimerkiksi podviskomisen tai vaikkapa Tutkaimen pdf-version lokarituuppausta varten :)
No, otanpa striimaamiseen sen verran kantaa että tulisi pirun hankalaksi laittaa matskua mp3-soittimiin sen jälkeen.
Aleksin älykkääseen syväanalyysiin voisin todeta, että minun mielestäni podviskomisen syvimmän olemuksen voisi tiivistää siihen, että weblog-ilmiö (kuka tahansa voi julkaista helposti mitä tahansa) laajentuu nyt muuhunkin kuin vain tekstiin ja kuviin. Mikä on tietenkin ihan mukavaa. Samaa huttua kuitenkin, mielestäni.
Ja nörtti alkaa olla kunniallinen, iskevä yleisammattinimike nykyään. Mieluummin minä olen reilusti nörtti kuin vaikkapa atk-tukihenkilö tai IT-visionääri.
Nörtti on toki pop, mutta nimitys ei ole kiva silloin kun sitä käytetään luomaan toiseutta: nörttipuuhat ovat jotain sellaista jota vain ne muut, bloggajat ja muut nörtit harrastavat.
Ja joo, striimejä ei tosiaan saa soittimeen, siksi kysyinkin.
Voi olla vaikeaa saada vepistä "epänörttiä". Jotta hyvät asiat saadaan kaikkien haltuun, onkin vaihdettava strategiaa ja luotava taviksiin halua olla nörtti ;-).