Blogeista, päiväkirjoista ja kansalaisjournalismista
25.4.2005 @ 15:01 · Mumina
Esitänpä kerralla kommenttini pariinkin keskusteluun blogeista, päiväkirjoista ja kansalaisjournalismista: Kasan Jussi kyseenalaistaa ajatuksen, jonka mukaan blogiessa on kyse kansalaisjournalismista. Karin mukaan juuri siitä on kyse. Samaan aikaan toisaalla Janne kritisoi jälleen blogien määrittelyä päiväkirjaksi.
Totean heti, että blogit eivät hitto viekään ole (vain) päiväkirjoja ja kyllä, puhe kansalaisjournalismista ei ole pelkkää bloggaajien hypetystä. Kuitenkin, Jussin manifestissa minua innosti tuon kanslaisjournalismin käsitteen hienoinen dissaaminen, käsite kun on blogi-ilmiöstä puhuttaessa vähän yksiulotteistava. Journalismi on nähdäkseni vain yksi osa-alue, jonka kanssa blogi-ilmiö kokonaisuudessaan keskustelee. Tämä dialogi on toki tällä hetkellä erityisen aktiivista ja on muuttamassa molempia siihen osallistuvia viestinnän muotoja - perinteistä mediaa ehkä kuitenkin enememmän kuin blogosfääriä, jossa jatkuva muutos on vielä status quo.
Blogit (eivät spesifinä muotona, vaan henkilökohtaisen julkaisun ja julkisen keskutelun kanavana) ovat kuitenkin moniulotteisempi ilmiö, jolla on myös muita potentiaalisia keskustelukumppaneita - ja niihin journalismin tavoin potentiaalisesti disruptiivisia vaikutuksia. Akateeminen kulttuuri on itseäni lähellä oleva esimerkki (enkä nyt puhu vain blogien opetuskäytöstä): monet tieteellisen tutkimustyön julkaisemiseen ja tieteelliseen keskusteluun liittyvät käytännöt, rituaalit ja kanavat tuntuvat avoimen, vuorovaikutteisen verkkojulkaisemisen tarjoamiin mahdollisuuksiin nähden auttamattoman vanhanaikaisilta.
Lisäksi, kansalaisjournalismista puhuttaessa blogien henkilökohtainen ulottuvuus ulkoistetaan usein verkkopiväkirjoiksi ja sosiaalipornoksi. Paitsi että verkkopäiväkirjat ovat nekin osa samaa ilmiökokonaisuutta, yleensäkin henkilökohtaisuus (tai vähimmillään henkilösidonnaisuus) on osa sitä, mitä tekee "vakavatkin" blogit ainutlaatuiseksi viestintämediaksi: anonyyminkin blogin lukija on tekemisisssä yleensä "oikean henkilön", ei vain kasvottoman instituution tai organisaation kanssa (ja erotuksena henkilökohtaisista "kotisivuista" kirjoittajan virtuaalisen läsnäolon jatkuvuus on helpommin todennettavissa). Asiat muuttuvat ja saavat enemmän syvyyttä ja kun ne sidotaan kirjoittajan henkilökohtaiseen kokemuspiiriin. Samoin pelkästään kirjoittajaan omaa elämää kuvailevat blogit ilman sidosta yleisiin asioihin ovat pääosin pitkästyttävää luettavaa.
Blogien henkilökohtaisuus toimii muuten myös turvana blogien massakaupallistumista vastaan: vaikka blogimuoto onkin kenen tahansa käytettävissä (ja mainio muoto se onkin), yritysten tai muiden organisaatoiden blogit eivät yksinkertaisesti pysty asettumaan samanlaiseen keskusteluyhteyteen toisten blogien kanssa. Tämä ei estä yritysten työntekijöitä tekemästä niin omilla blogeillaan, mutta yhteyden luominen edellyttää, että he edustavat tällöin itseään eivätkä organisaatiota.
Journalismin kannalta uutisblogeja oleellisempaa onkin blogeissa niiden mahdollistama avoin keskustelu ja julkisen mielipteen muodostus, joka tietyn saturaatiopisteen tai tipping pointin saavutettuaan synnyttää kansalaistoimintaa ja/tai pakottaa reaktioon järjestelmältä. Asioiden koosta ja paikallisuudesta riippuen tämä voi tapahtua hyvin pienessäkin skaalassa. Useimpien blogien ei siis nähdäkseni kannattakaan matkia muita medioita pyrkimällä toimimaan ensisijaisesti uutisten välittäjinä, vaan keskustelun herättäjinä ja ilmiöiden kommentoijina - juuri sinä sidoksena yleisen ja henkilökohtaisen välillä, jonka muodostaminen on ollut sanomalehtien alkuperäinen tehtävä, jossa ne ovat sittemmin epäonnistuneet.
Kiitos Jere hyvin mietitystä ja mainiosta kirjoituksesta. Vaikka blogit mahdollistavat myös uutisvälityksen ja voivat toimia siinäkin muodossa hyvin, itsekin näen, että ilmiöiden kommentoijana ja keskustelun käynnistäjänä blogit ovat omimmillaan.
Koska blogit julkaisualustana mahdollistavat melkein mitä vain - henkilökohtaisesta viestinnästä julkiseen keskusteluun, hyvin pienestä rajatusta lukijakunnasta laajaan massayleisöön - blogin määrittäminen melkeinpä millä tahansa tavalla vie keskustelun hyvin nopeasti tuloksettomaan sanailuun
Jere on oikeassa, että blogit ovat erilaisia kuin uutisvälineet. Siitä huolimatta hyvin tehdyt blogit ovat myös merkittäviä uutiskanavia omalla alueellaan. Kun Dan Gillmor julkaisee jotain mediasta, se on jo valmiiksi kuin uutinen, koska sitä kaikki lainaavat. Hän esittää yleensä uusia asioita ja kertoo tapahtumista, taustoineen. Myös Businessweekin tuorein satsaus blogeihin (katso Mediaviikko.fi) osoittaa, että blogit ovat kamaa tiedotusvälineelle, jos se aikoo selvitä hengissä tästä teknisestä ja taloudellisesta mediavallankumouksesta.
Minäkin olen pohtinut blogini otsikointia. Se on päiväkirjaa, mutta ei vain päiväkirjaa. Ja sehän siinä tietysti viehättääkin!
Näyttäisi olevan niin, että koto-Suomessa media paapoo tiettyjä henkilöitä niin, että uutiskynnys ei ylity jos negatiivisia asioita haluttaisiin kertoa lehden kannalta myyvästä henkilöstä. Ainakin minun bloggaukseni herätti tällaisia kommentteja ja kuulin, että iltapäivälehtiinkin oli juttua tarjottu, vaan eipä kelvannut. No, miksi tappaa lypsävää lehmää...
ai rähmylänkäpylä... nyt vasta huomasin ton "ei html-merkkauksia". No, en jaksa selittää kadonnutta kappaletta uudelleen, katso tuo: http://www.tiinakaarela.net/index.php?itemid=107
Hyvä, että et ole miettimässä blogger-muotoa. Se tökki kammottavalla tavalla koko viime viikonlopun.
Hei! Olen 9-vuotias tyttö löytyykö kirje-kamua.