Työnimi oli ensimmäinen blogini ja olen kirjoittanut sitä (hyvin) harvakseltaan vuodesta 2003. Työnimeä pyöritti ihan itse tekemäni ja aikoinaa maailman eittämättä ihan ykkösparas Lokari-blogialusta. Löysin tässä päivänä eräänä verkosta Lokarin varhaisten versioiden testiblogit. Alusta kulki tuolloin vielä työnimellä Vompatti. Tein noista lähinnä omaa kaihomielisyyttäni kuvakaappussetin Flickriin. Versiot ovat touko-syyskuulta 2003.

Muistan seuranneeni tuolloin myös erään toisen uuden blogialustan kehitystä, siitäkin löytyi Internet Archivesta kuvakaappauksia syyskuulta 2003. Tuolloin sitä vielä odoteltiin blogien "lyömistä läpi", web oli vielä 1.0 eikä sosiaalisesta mediasta oltu kuultukaan. Oi noita aikoja.

Tagit: blogit lokari työnimi wordpress

Public Domain on hieno asia. Blogitekstien kohdalla PD ei kuitenkaan ole mielestäni juuri - jos lainkaan - CC:ta ylevämpi, enemminkin melko kummallinen vaihtoehto.

CC-lisenssikin mahdollistaa avoimmillaan materiaalin jatkohyödyntämisen millä muotoa tahansa, myös kaupallisiin tarkoituksiin - kunhan alkuperäinen lähde mainitaan.

Miksi lähteen maininta sitten on oleellista, jos kirjoittaja itse ei siitä välitä? Kirjoittajuus (authorship) on blogeissa, toisin kuin monissa muissa verkkoteksteissä, esim. yleispätevään näkökulmaan pyrkivässä Wikipediassa, edelleen kulttuurisesti hyvin vahvassa asemassa. Lukijan tieto kirjoittajasta, oli tämä sitten nimi tai nimimerkki, on osa tekstin tulkintakehystä. Mahdollisuus attribuoida teksti kirjoittajaan on siten blogeissa edelleen oleellinen osa merkityksenluontiprosessia.

Blogin PD-lisensointi voi Marginaalin kohdalla toimia jonkinlaisena postmodernina kokeena, pyrkimyksenä häivyttää kirjoittaja lentäviksi sananlaskuiksi vapautuvista tekstisirpaleista. Mitään yleistettävää hyötyä kirjoittajan ja tekstin välisen suhteen katkaisemisesta blogeissa en kuitenkaan näe.

Ja kamoon, Erkka:

Itse en ole vielä saanut aikaiseksi siirtää mitään CC-lisenssin alle kun en rehellisesti sanottuna ole vielä päässyt kärrylle eri lisenssien välisistä eroista...

CC-lisenssien pointti on nimen omaan valinnan helppous. Saako materiaalia käyttää kaupallisesti? Saako siitä julkaista muokattuja versioita? Klik, klik ja copypaste.

Tagit: blogit creative commons erkka kirjoittajuus marginaali public domain

WTF-reaktion tuumauspaperissa aiheuttaa seuraava:

Mietintö suosittelee weblogien laatijoiden ja julkaisijoiden eri kategorioiden oikeudellisen aseman selventämistä ja laatijoiden ja julkaisijoiden etujen ja kiinnostuksen kohteen julkistamista sekä weblogien vapaaehtoista luokittelua.

Jaa miksi? No ilmeisestikin, koska

weblogien laatijoiden ja julkaisijoiden määrittelemätön ja ilmoittamaton asema aiheuttaa epätietoisuutta puolueettomuuden, luotettavuuden sekä lähdesuojan ja eettisten sääntöjen noudattamisen suhteen sekä vastuun suhteen mahdollisissa oikeusjutuissa.

Ainakin Skrubussa on tästä jo riemastuttu ja yhdistetty lausunto muihin viimeaikaisiin rajoitus- ja seurantatoimenpiteisiin lapsipornosuodattimista Ruotsin uuteen nettiseurantalakiin.

Enpä tiedä. Niin hölmöltä kuin tuo mietinnön lopputulema kuulostaakin, en näkisi siinä olevan kyse (vain) blogosfäärin rajoittamisesta, ehkä jopa ennemmin kin jonkinlaisesta nurinkurisesta blogien aseman tunnustamisesta.

Hallinto reagoi asioihin, joita se pitää merkittävinä. Ja hallinnolle luonteenomainen tapa reagoida on pyrkimys valvontaan ja kontrolliin. Hallinnolle tyypillistä on myös hybris, siksi se pyrkii kontoroillimaan myös asioita, jotka eivät yksinkertaisesti voi olla sen vallassa. Jonkilaisesta ymmärryksen puutteesta ja ehkä paniikkireaktiostakin on siis kyse, mutta en silti olisi huolissani, ennemminkin vain samanaikaisesti bloggaajana otettu ja kansalaisena hieman pettynyt.

Valloissa blogit ovat jo sujuvammin osa medikenttää ja julkista keskustelua, siellä (edes nykyinen) hallinto tuskin tuottaisi vastaavia lausumia. Euroopassa tullaan tässä osin julkisen keskustelun kulttuurierojenkin vuoksi vähän myöhässä - ja tietysti juuri hetkellä, jolloin blogien formaatti ja asema osana muuta digimediaa on muuttumassa nopeasti.

Muuten, muistiosta löytyvä ehdotus kansallisten media-asiamiesten virkojen perustamisesta kuulostaa asialliselta. Sehän voisi olla ihan kiintoisa duuni.

Tagit: blogit eu eu-parlamentti hs.fi marianne mikko media muistio politiikka

What are microformats?

• Microformats are HTML based formats for common data types embedded in HTML documents, mostly by using specific values for class or rel attributes.
• Microformats increase the semantic fidelity of HTML by coupling semantic markup and semantic web. Microformats are often referred as grassroots / lower case / bottom-up approach to semantic web
• Made for people first, machines second: emphasis is on making them as easy to use as possible for content creators.
• Reuses rather than reinvents: microformats standardise widely used markup conventions and many are conversions from existing standards to HTML markup (eg. vCard -> hCard, iCal -> hCal, Atom -> hAtom)

Where are they used?

Just some examples:

• Yahoo! uses microformats extensively in it's web services and will soon deliver more detailed search results based on microformats.
• LinkedIn uses a variety of microformats.
• New browsers support it: FF3 has a microformat API and WebSlices in IE8 is hAtom, sort of.
• ...
  

What's in it for bloggers?

• Bloggers have always been the vanguard of adopting and developing simple web technologies (RSS, permalinks, trackback and pingback).
• Using micoroformats makes the content more structured and machine readeble: microformats offer a kind of light weight API for your content.
• By using miroformats bloggers can publish on their own site data that would otherwise require separate service. This conforms to the often forgotten 2.0 -principle of owning your own data.
• Current blogging platforms support some microformats (like rel-tag) but not very well publishing microformatted content in general. What is needed is more structural blogging approach from the platform providers.

Some useful microformats for bloggers

• rel-tag: visible, machine-readeble content keywords, the most widely used microformat in blogs
• rel-license: widely used due to support in creative commons licences. The cc licenses previously used cumbersome Dublin Core markup inside comments, now it's just one attribute value.
• rel-nofollow is also implemented by most platforms for comment links. Not really visible for users.
• XFN is supported by WP blogrolls, not much elsewhere. Google's Social Graph API will make this relevant. Especially the rel-me -relationship is useful for tying together the networked identity management (Check out Eric Meyer's Identity Archipelago on the sidebar).
• Vote Links could be really interesting, if implemented in blogging editors
• hCard, contact information, for profiles, obviously
• hAtom is used in some templates, like WP Sandbox theme. WebSlices in IE8 will propably boost format's popularity. Might not really be a feed killer, but useful for separating independent pieces of content on a single page.
• geo: coded location might become relevant as mobile microblogging gains popularity. Photo blogging is a another example.
• hCalendar for announcing events, ideal for blogs!
• hReview for reviews, also greate for bloggers!
• hRecipe is uder development, but there's of potential here, if only for one segment of bloggers.

Tools for microformatted blogging

• Structured blogging is a plugin for WP and MT that makes publishing content in some formats easier. The project seems to be dead, though.
• The Microformats site has simple forms for creating microformatted HTML snippets, that can be pasted to posts. The problem is that some (or most?) blogging editors will filter the HTML and mess up with your markup, stripping class attributes, converting div's to p's, etc.

What is really needed is more structural approach from the blog platform providers: tools that are built in to user interface (or provided as plugins). Tumblr is an interesting example of structural approach, as it makes possible to publish different types of posts. They are not microformatted, though.

Links and stuff

• My microformats tagged links in delicious
• Microformats.org - the official site with all the specs
• Why microformats - reasons to use this stuff
  
• Microformatique - a blog about microformats
  

Tagit: barcamphelsinki esitelmä microformtas mikroformaatit presentation

BarCamp on tietenkin se alkuperäinen epäkonferenssiformaatti, joka on toiminut esikuvana myös Konfabulaareille (btw, fabuja on luvassa taas joskus syystalvella). Tilaisuus on avoin kaikille ja epäkonferenssihenkeen kaikki osallistujat voivat halutessaan vetää session mistä tahansa aiheesta. Itse ajattelin puhua blogeista ja mikroformaateista, sekä bloggaajien että kehittäjien näkökulmasta.

Lisätietoja löytyy tapahtuman wikisivulta sekä Jaikusta.

Tagit: barcamp barcamphelsinki blogit helsinki mikroformaatit tapahtuma

Käsittelyssä on erityisesti avoin verkkoyliopisto Wikiversity. Lähdeluettelosta löytyy kriittistä perinnettä Arendtista Žižekiin.

Olen vasta alkupuolella, tässä lyhennelmä kirjan rakenteesta johdantoluvusta poimittuna:

The book is divided into six chapters. We start the first chapter by locating our position in the critical discussion on education and maintain that there actually is a tradition of educational research and thought that helps in understanding the various characteristics of the Wikiworld. Furthermore, this tradition can be advanced by theorizing the tools of the Wikiworld in the context of a critical educational paradigm. In the second chapter, we follow closely and analyze some of the central, often taken-for-granted assumptions and conceptual schemes of the present age. We adopt the view of political economy in making a division between a netocratic elite and a consumtariat. The third chapter deals with the question of radical monopolies, their problems as well as the possibilities of overcoming them with radical openness in the educational and other arenas. In the fourth chapter, we continue with the theme of the present divided world, especially focusing on the youth question and evolving forms of socialization. The fifth chapter is dedicated to the issue of collaborative learning particularly in the context of higher education. As the title of our last chapter states, the essential issue in the Wikiworld is one of freedom – levels and kinds of freedom. Our message is clear: we write for the radical openness of education for all.

Kirja on julkaistau cc-lisenssillä ja ladattavissa kirjan kotisivuilta.

Yli kahdensadan sivun PDF-dokumenttia ei tietenkään tee mieli lukea ruudulta tai printatakaan. Sony Readeriakaan ei tuoda Suomeen (voi miksi!) ja siksi tekaisin dokumentista Lulu.com-palvelussa ihan oikean kirjan, joka kolahti postiluukusta alkuviikosta. Hintaa laadukkaan oloiselle kovakantiselle itse suunnitelluin kansin tuli postikuluineen 20 euroa.

Suosittelen, sekä kirjaa että palvelua.

Tagit: creative commons juha suoranta kirjat koulutus lulu.com open access pedagogiikka sony reader tere vadén wikiversity

Tagit: css css naked day kampanja webstandardit

Flickr kutsuu videoitaan pitkiksi kuviksi ja sellaisina ne pitää myös ymmärtää. Pätkien lyhyt kesto ohjaa huomion tarinasta, juonesta ja rytmityksestä ja muista tyypillisesti elokuvallisista elementeistä valokuvauksellisiin (asettelu ja... no, mitä näitä nyt on). Samoin maksimissaan puolitoistaminuuttisten pätkien seuraaminen sopii paremmin valokuvien selailun pariin.

Oikeastaan Flickrin videoissa ei ole kyse videoista ollenkaan. Jotkut kuvat nyt vain sattuvat liikkumaan. Ihan niin kuin Harry Potterissa.

Videopalveluita on jo webbi pullollaan. Toteuttamalla oman palvelunsa hieman toisin Flickr sekä säilyttää oman palveluna profiilin, että luo siinä sivussa kokonaan uuden webbivideoiden kategorian.

Tagit: flickr innovaatio video

Juttu kansanedustajien blogeista on ihan ok, mutta pääjutussa mennään  metsään. Esa on opiskelukavereita ja hyvä toimittaja, mutta nyt pitää kyllä antaa pyyhkeitä.

Jutun (kuten printtijournalismin yleisesti, edelleen) virheenä on tulkita keskustelevaa, monelta monelle suuntautunutta mediaa - tässä tapauksessa blogeja - yksisuuntaisen massamedian perinnäistotuuksien valossa.

Siinä missä massamediassa suuri yleisö on jakautunut seuraamaan määrältään verraten harvoja viestimiä, blogosfäärissä jokainen vastaanottaja on myös (ainakin potentiaalinen) viestijä. Useimmat blogit toimivat kirjoittajansa henkilökohtaisena viestintäkanavana. Näiden blogien aiheet ovat vaihtelevia ja lukijamäärä verraten pieni. Nämä blogit eivät näy top-listoilla eikä niitä usein ole mahdollistakaan asemoida mielekkäällä tavalla keinotekoiselle viihdettä-vai-vakavaa -akselilla.

Suurimman yleisön saavat blogit, jotka ovat teemaltaan rajattuja ja vetoavat mahdollisimman suureen osaan kiinnostuksen kohteiltaan vaihtelevaa yleisöä. Tämä tarkoittaa viihdettä.

Kansalaisjournalismi ei ole myöskään ainoa vakavan tai epäviihteellisen bloggaamisen muoto. Monet ns. asiablogit ovat usein hyvin erikoistuneita, mutta niillä on hyvin valikoitunut lukijakunta. Nämä blogit eivät siten näy luetuimpien blogien listoilla, mutta niillä voi olla merkittävä asema oman erityisalansa asiantuntijoiden keskuudessa.

Näin ollen: suosituimpien blogien lista ei kerro mitään blogien viihteellisyydestä yleisesti.

Blogosfäärin asiallisuuden mittaamisen yksikkö eivät olekaan blogit vaan paljon vaikeammin paikallistettavat blogikeskustelut. Blogeissa käytävät keskustelut, erityisesti yhteiskunnalliset sellaiset, eivät ole keskustelupalstojen tavoin rajattavissa yhdelle sivustolle, vaan keskustelua käydään ympäri blogosfääriä merkintöjen välisin viittauksin ja lainauksin, useimmin juuri nissä teemoiltaan vaihtelevissa henkilökohtaisissa blogeissa. Nämä hajautetut keskutelut voivat ja ovat synnyttäneet myös aitoa yhteiskunnallista toimintaa.

Jutussa mainittujen neuleblogien määrän kasvu ei ole merkki blogien viihteellistymisestä, vaan siitä, miten blogit voivat tuoda sosiaalisen ulottuvuuden mihin tahansa muutoin yksityiseen harrastukseen tai toimintaan. Jakamisen ja vuorovaikutuksen mahdollistamisella voi olla yllättäviä seurauksia, esim. neuleblogien suosio on jo aito uhka käsityölehdille. Tämä ei ole kansalaisjournalismia: se on yhden tyyppisen journalismin pelisääntöjen muuttamista.

Jussi Alhroth sentään paikkaa hyvin blogissaan:

Mielestäni voidaan hyvällä syyllä kutsua eräänlaiseksi kansalaisjournalismin muodoksi bloggaajien keskinäistä kommunikointia ja ristiinlinkittämistä ajankohtaisista aiheista, varsinkin jos tämä keskustelu saa niin suuren liikevoiman, että se purkautuu yleisemmin näkyväksi.

Todellakin! Onko tämä nyt taas yksi todiste siitä, että vain bloggaavat toimittajat voivat ymmärtää blogeja.

PS. Vielä tuhannennen kerran: Blogit eivät ole nettipäiväkirjoja!

Tagit: blogit helsingin sanomat hs.fi kansalaisjournalismi kritiikki viihde