Weblogit eivät ole uutisia. Weblogit ovat enemmän.
17.9.2004 @ 16:46 · Mumina
Ylkkärin blogistan-artikkelin tiimoilta en voi kuin toistaa jo aiemmin esittämäni huomion: journalistit eivät oikeasti tajua, mistä blogeissa on kysymys.
Ongelma on nähdäkseni tämä: toimittajat näkevät blogit ensisijaisesti uutispalstoina ja blogeja käsitellään siten journalististen kriteereiden näkökulmasta. Tässä valossa nämä "henkilökohtaiset uutissivustot" ovat melkein kuin oikeita lehtiä tai uutissivustoja - ja onnistuvatpa joskus jopa välittämään uutisia valtamedioita nopeammin. Ovathan ne tietenkin hieman epäluotettavia ja puolueellisia, satunnaiseti ja amatöörimäisesti toimitettuja ja käsittelevät nörttimäisiä aiheita, mutta ovat silti ihan jännä ja viihdyttävä kuriositeetti. Nettipäiväkirjat ja poliittiset blogit taas ovat tästä näkökulmasta lähinnä reality-saippuaooperaa tai poliittista mainontaa. Syy ei tällöin välttämättä toimittajien vaan journalistisen näkökulman yleisemmin.
Esimerkiksi seuraava lainaus IT-viikon jutusta on kuvaava (korostus lisätty):
"Kolumnisti Dan Gillmorin mukaan Berners-Leen unelma on käymässä toteen. Postituslistojen, blogien, wikien ja RSS-työkalujen myötä verkosta on tullut paikka, jossa jokainen voi halutessaan toimia sisällöntuottajana, jopa journalistina."
Lopputulos: Journalistinen näkökulma peittää alleen blogien kinnostavimmat aspektit ja potentiaalin.
Visioidessaan WWW:ta kaikille avoimena julkaisukanavana Berners-Lee tiedemiehenä tuskin ajatteli ensimmäisenä journalismia ja uutisten välittämistä. Hänellä oli mielessään ehkä ennemminkin foorumi tai väline, joka mahdollistaisi avoimen keskustelun ja tiedon rakentamisen yhdistettynä helppoon ja joustavaan tapaan viitata muihin tietosisältöihin.
Webbi voidaan nähdä monen eri tehtävän tai metaforan kautta, joista journalismi on vain yksi. Jostain syytä journalistiset kriteerit nousevat kuitenkin lehtijutuissa kaiken tiedonvälityksen ideaaliksi ja samalla weblogien merkittävyyden mittapuuksi. Webbiä - ja weblogeja - voidaan kuitenkin tarkastella uutismedian lisäksi myös esim.
- viihdemediana,
- kirjastona,
- tiedon rakentamisen ja oppimisen ympäristönä,
- kauppapaikkana,
- vuorovaikutusvälineenä tai
- julkisuuteena tai julkisuuksina.
Yksilöille weblogit ovat tällä hetkellä ehdottomasti helpoin ja joustavin väline näiden kaikkien toteuttamiseen webissä. Lisäksi niitä voidaan toteuttaa keskitetysti, toisistaan erottamatta: Yhdistävänä tekijänä toimii henkilö, ei niinkään mikään erillinen viestinnällinen funktio. Lopputulos voi muistuttaa päiväkirjaa, uutissivustoa, sekavaa linkkistaa, yleisönosastoa, hajanaista muistilappujen kokoelmaa, kahvilakeskustelua, vitsipalstaa tai vaikka vessan seinää. Kokonaisuuden tarkasteleminen yksin näistä minkään kriteereillä ei kuitenkaan anna kovin kattavaa kuvaa itse ilmiöstä.
Omasta näkökulmastani weblogiessa on erityisesti kaksi kiinnostavaa aspektia tai mahdollisuutta, joilla ei ole mitään tekemistä journalismin kanssa:
- Weblogit ovat synnyttämässä webbiin yhteiskunnallisen keskustelun ja julkisuuden sfääriä, jossa asioiden sisältö ja ajatuksen kirkkaus merkitsee enemmän, kuin niiden esittäjän status. Tämä julkisuus on huomattavsti demkoraattisempaa ja paradoksaalisesti myös vähemmän yksilökeskeistä kuin mediajulkisuus.
- Blogien hyödyntäminen opetuksessa on vasta alkamssa. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin ilmeistä, että niiden toimintalogiikka ja sosiaalinen dynamiikka mahdollistavat perinteisten opetusmuotojen rajoitteiden ylittämisen aivan toisella tavalla, kuin vaikkapa tällä hetkellä opetusteknologian kenttää dominoivat ns. oppomisympäristöt.
Muuten erinomainen artikkeli, mutta kiistän ajatuksen siitä, että statuksella ei olisi väliä. Tutustu esimerkiksi Clay Shirkyn kirjoituksiin (Shirky's Power Law googlattuna auttaa)
Ai niin - itse asiassa Dan Gillmor on yksi niitä tyyppejä, jotka oikeasti tajuavat mistä bloggaamisessa on kysymys. Joten heitto journalismista lienee ymmärrettävä itseironiaksi.
Miehen blogihan löytyy täältä:
http://weblog.siliconvalley.com/column/dangillmor/
Statuksella on toki väliä blogimaailmassakin, mutta se ei mielestäni toimi samoin kuin mediajulkisuudessa. Ensiksikin, Blogistanissa kaikilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin: kuka vain voi perustaa blogin ja jos on saanut muutamiakin lukijoita ja kirjoittaa jotain nerokasta, ajatuksella on mahdollisuus levitä, ja siihen ei välttämättä vaikuta, onko kirjoittaja kansanedustaja vai duunari. Toiseksi, valtavirrasta poikkevat näkemykset saavat blogeissa jopa helpommin huomiota kuin konformistiset hymistelyt: iso osa bloggaamisesta on mielipiteiden ilmaisua, ja "hyvät viholliset" ovat tällöin korvaamattomia.
Ns. "A-listalaiset" eivät myöskään jyrää alleen pienempiä blogeja, vaan niiden kirjoitukset voivat toimia referensseinä, joista keskustellaan ja joihin omia näkemyksiä peilataan pienemmissä blogipiireissä. Suosittujen blogien kommenttipalstat ovat myös tehokas ja kaikille avoin tapa houkutella omille sivuille lukijoita.
Gillmorin kirja on minulla vieläkin lukematta, ja olen kuullut siitä ja kirjoittajasta vain hyvää. Gillmor kirjoittaa kuitenkin kai nimenomaan journalismista ja blogeista, joten en olisi varma, että kyseessä oli ironia. Niin tai näin, lainatussa jutussa ajatus esitetään sellaisenaan.
Mahdollisuus? Kyllä. Todennäköistä? Ei.
Valitettavasti vain kovasti näyttää siltä, että nimenomaan suositut bloggaajat referoivat toisiinsa ja näin vahvistavat omia piirejään (vrt. esim. pinserin top-100 -listan sisäistä linkitystä) ja samaten myös heidän mielipiteillään on enemmän painoarvoa kuin muiden.
Lähinnä blogien hyöty verrattuna perinteiseen journalismiin on se, että se ei ole samalla lailla suodatettua.
Pinserin top-lista onkin mielenkiintoinen juttu. Toisaalta sen avulla saa nopeasti käsityksen siitä mitä muut lukevat. Samalla se helppo tulkita indeksiksi laadusta, jolloin listan olemassaolo vahvistaa suosittujen blogien asemaa samlla listalla. Sijoitus listalla ei kuitenkaan heijasta suoraan sivustojen vaikuttavuuutta.
Listan yläpää sisältää hyvin erilaisia blogeja, joiden status on rakentunut eri tavoin. Esim. Kysyn vaan ja MitiVit viihdyttävät monia, mutta keräävät muotonsa vuoksi melko vähän viittauksia. SchizoJannella ja Pinserillä taas on paljon näkyvyyttä ja niihin viitataan paljon. Pinseri ja SchizoBlog kirjoittavat kuitenkin aika saman tyyppisistä asiosta: tekniikasta, medioista ja popkulttuurista - aiheista, jotka kyllä kiinnostavat monia bloggaajia.
Erikoisempien aiheiden blogit sen sijaan näkyvät huonosti top-listoilla, vaikka niillä olisikin oma lukijakuntansa ja yhteisönsä. Blogistanin väkiluku on jo kasvanut siihen pisteeseen, että massasta hahmottuu ryhmiä, jotka muodostavat omia rajatumpia julkisuusksiaan - ja ehkä omia hakemistoja ja top-listoja. Weblogit valtsikassa on tavallaan yksi tällainen projekti, jossa jo olemassa olevan yhteisön näkemyksiä ja viestintää ollaan tekemässä näkyviksi blogien kautta.
Jere. Tutustu ihan oikeasti siihen Gillmorin kirjaan nopeasti. Itselleni siitä on tullut myös hyvä referenssi lähde erittäin arvokkaiden blogien luokse (kunhan jaksaa näpytellä niitä URLeja).
Itse asiassa Gillmor ei keskity pelkästään journalismin ja bloggaamisen väliseen suhteeseen. Siinä sivussa hän käsittelee aika paljon yritysten tiedottamista ja laajempia sfäärejä.
Ainoa kritiikki mitä Gillmorin teoksesta voisin sanoa, että moni jättää sen lukemattta, koska siinä on vähän liikaa amerikkalaista paatosta tyyliin "kaikki muuttu ja me teemme valankumouksen". Mutta tuon jenkkiretoriikan takana on ihan oikeasti hyviä huomioita sosiaalisen median luonteesta ja mahdollisuuksista.
Omasta mielestäni meidän pitäisikin alkaa puhumaan enemmän tästä sosiaalisesta mediasta, joka on huomattavasti laajempi ilmiö kuin blogit, jotka ovat sen näkyvin osa (tällä hetkellä).
Blogien varsin yksikertaisen tekniikan ympärille on syntynyt hyvin rikas ja moniulotteinen kulttuuri, jonka tiivistäminen yksittäiseen artikkeliin ei varmastikkaan ole helppo juttu - ainakaan toimittajalle jolla ei ole aimpaa kokemusta bloggamisesta.
Näin ollen pelkkä julkisuuskin on hyvästä, sillä parhaitenhan bloggamiseen voi tutustua lukemalla muiden blogeja. Jos esim. joku ylkkärin jutun kautta on päätynyt lukemaan tätä keskustelua saa hän varsin hyvä esityksen siitä mitä bloggaminen voi olla: nopeaa reagointia ja kaikille avointa keskustelua mielenkiintoa herättävistä asioista.
Hyviä pointseja.
Minun mielestäni blogeista puhuttaessa täytyy kuitenkin muistaa, että vertaus Big Mediaan ontuu jokseenkin pahasti, sillä blogeilla ei ole kovinkaan suurta taloudellista insentiiviä objektiivisuuteen - blogaaja voi suoltaa vaikka kuinka pahan biasin omaavaa torttua, ja karkottaa yleisön, mutta sillä ei ole väliä, koska ei ole taloudellista pakkoa pitää yleisö mukana.
Tässä mielessä Jere on oikeassa: blogit eivät ole journalismia, ainakaan perinteistä sellaista. Luotettavuuden varmistaminen on huomattavasti vaikeampaa, kun intressiä yleisön säilyttämiseen ei ole. Nopeaa boots on the ground -tyyppiseen infon välitykseen ne ovat omiaan.
Viestinnällisesti blogit ovat kiinnostavia nimenomaan siksi, että niissä on tämä tekstilaatikko täällä alhaalla - ne ovat luonteeltaan dialoginen kanava.
Tämähän on oikeastaan ainoa piirre (RSS:n lisäksi), mikä ne erottaa perinteisestä kotisivusta.
Kyllä jo kymmenen vuotta ennen blogejakin "kuka tahansa on voinut sanoa mitä tahansa" verkossa, mutta ilman tätä tekstiboksia täällä alhaalla.
Blogi tuo dialogisuuden ihan uudella tavalla verkkosivun aiemmin staattisen tiedottavaksi ymmärettyyn funktioon, ja tekee siitä nimenomaan sosiaalisen tilan.
Viestinnän prosessikäsitys muuttuu rituaalikäsitykseksi, staattisesta esitteestä tulee spontaani areena, ja merkitys on sitä, mitä siitä yhdessä tehdään.
Ei taloudellista, mutta sosiaalinen kylläkin. Ihmiset eivät= (ainakaan tietoisesti) kirjoita mitä sattuu, koska se karktoittaa lukiat ja antaa huonon kuvan kirjoittajasta - tämä on useimmiten vähintäänkin yhtä voimakas tekijä kuin taloudellinen hyöty. Luotettavuuden varmistaminen on huomattavasti vaikeampaa, kun intressiä yleisön säilyttämiseen ei ole. Mielestäni luotettavuuden varmistaminen on netin kautta paljon helpompaa kuin valtamediassa. Valtamediasta (parin kymmenen sekunnin uutisklipeistä) on varsin vaikea muodostaa mitään kovin moniulotteista kuvaa uutisesta. Netistä taas voi lukea useita eri näkökantoja samasta asiasta. Tämä vaatii lukijalta lähdekriittisyyttä - mikä on vain hyvä asia. Mitä enemmän olen siirtänyt tiedonhankintani nettiin, sitä paremmin olen huomannut, että myös valtamedialla on, jos nyt ei omia intressejä, niin ainakin oma perspektiivinsä asioihin.
Joo, sortumatta juupas-eipästelyyn, niin olet aivan oikeassa tuossa näkökulmien diversiteetissä, mutta se tulee nimenomaan diversiteetin kautta.
On huomattavasti vaikeampaa luottaa YHTEEN blogiin (jolla ei edelleen ole käytännössä mitään syytä pyrkiä objektiivisuuteen) kuin kymmenen keskiarvoon.
Valtamediassa taas voi luottaa siihen, että yleensä edes faktat ovat oikein suurinpiirtein useimmiten, bias tulee sitten kommentoinnin kautta (tai puhujaäänien valikoinnin kautta).
Tällä hetkellä blogit Suomessa eivät kai niinkään ole uutisvälineitä, joissa olisi kysymys luotettavuudesta, vaan niiden arvo kai enemmän on mielipiteissä.
Jere, voisitko tehdä asialle jotain. Spämmejä tulee kommentteihin http://www.valt.helsinki.fi/blogs/salonranta/post165.htm#comments