Työnimi lopettaa

19.12.2008 @ 11:28 · Hengitys

Lienee kohteliasta myöntää itselleen se, mikä on ilmeistä: En enää kirjoita Työnimi-blogia. Jos jollain on blogi vielä seurannassa, uutistenlukjiansa voi osoittaa kohti lähes päivittäin päivittyvää linkkiblogiani Sivuhuomioita. Työblogikin aktivoitunee, kunhan WPMU:n 2.7 julkaistaan ja saamme yliopiston blogipalvelun päivitettyä siihen.

Työnimi oli ensimmäinen blogini ja olen kirjoittanut sitä (hyvin) harvakseltaan vuodesta 2003. Työnimeä pyöritti ihan itse tekemäni ja aikoinaa maailman eittämättä ihan ykkösparas Lokari-blogialusta. Löysin tässä päivänä eräänä verkosta Lokarin varhaisten versioiden testiblogit. Alusta kulki tuolloin vielä työnimellä Vompatti. Tein noista lähinnä omaa kaihomielisyyttäni kuvakaappussetin Flickriin. Versiot ovat touko-syyskuulta 2003.

Muistan seuranneeni tuolloin myös erään toisen uuden blogialustan kehitystä, siitäkin löytyi Internet Archivesta kuvakaappauksia syyskuulta 2003. Tuolloin sitä vielä odoteltiin blogien "lyömistä läpi", web oli vielä 1.0 eikä sosiaalisesta mediasta oltu kuultukaan. Oi noita aikoja.

Tagit:

Blogiaan aiemmin Creative Commons -lisenssillä julkaissut Marginaalin Jani on vapauttanut tekstinsä Public Domainiin, raportoi Erkka ja nimittää siirtoa yleväksi. Materiaalien julkaiseminen CC-lisenssillä tai sen vapauttaminen Public Domainiin ovat toki yleviä tekoja molemmat. Kumpikin vaihtoehto edistää avoimempaa ja vapaampaa kulttuuriympäristöä.

Public Domain on hieno asia. Blogitekstien kohdalla PD ei kuitenkaan ole mielestäni juuri - jos lainkaan - CC:ta ylevämpi, enemminkin melko kummallinen vaihtoehto.

CC-lisenssikin mahdollistaa avoimmillaan materiaalin jatkohyödyntämisen millä muotoa tahansa, myös kaupallisiin tarkoituksiin - kunhan alkuperäinen lähde mainitaan.

Miksi lähteen maininta sitten on oleellista, jos kirjoittaja itse ei siitä välitä? Kirjoittajuus (authorship) on blogeissa, toisin kuin monissa muissa verkkoteksteissä, esim. yleispätevään näkökulmaan pyrkivässä Wikipediassa, edelleen kulttuurisesti hyvin vahvassa asemassa. Lukijan tieto kirjoittajasta, oli tämä sitten nimi tai nimimerkki, on osa tekstin tulkintakehystä. Mahdollisuus attribuoida teksti kirjoittajaan on siten blogeissa edelleen oleellinen osa merkityksenluontiprosessia.

Blogin PD-lisensointi voi Marginaalin kohdalla toimia jonkinlaisena postmodernina kokeena, pyrkimyksenä häivyttää kirjoittaja lentäviksi sananlaskuiksi vapautuvista tekstisirpaleista. Mitään yleistettävää hyötyä kirjoittajan ja tekstin välisen suhteen katkaisemisesta blogeissa en kuitenkaan näe.

Ja kamoon, Erkka:

Itse en ole vielä saanut aikaiseksi siirtää mitään CC-lisenssin alle kun en rehellisesti sanottuna ole vielä päässyt kärrylle eri lisenssien välisistä eroista...

CC-lisenssien pointti on nimen omaan valinnan helppous. Saako materiaalia käyttää kaupallisesti? Saako siitä julkaista muokattuja versioita? Klik, klik ja copypaste.

Tagit:

Tämä europarlamentaarikko Marianne Mikon blogeja ja vähän muutakin koskeva mietintö (pdf) on kummallista luettavaa (ks. myös parlamentin tiedote ja hs.fi:n uutinen). Enimmäkseen muistio on kapularunomittaista lorem ipsumia moniarvoisesta mediakentästä, uusien viestimien mahdollisuuksista, vapaasta kilpailusta ja medialukutaidon tärkeydestä.

WTF-reaktion tuumauspaperissa aiheuttaa seuraava:

Mietintö suosittelee weblogien laatijoiden ja julkaisijoiden eri kategorioiden oikeudellisen aseman selventämistä ja laatijoiden ja julkaisijoiden etujen ja kiinnostuksen kohteen julkistamista sekä weblogien vapaaehtoista luokittelua.

Jaa miksi? No ilmeisestikin, koska

weblogien laatijoiden ja julkaisijoiden määrittelemätön ja ilmoittamaton asema aiheuttaa epätietoisuutta puolueettomuuden, luotettavuuden sekä lähdesuojan ja eettisten sääntöjen noudattamisen suhteen sekä vastuun suhteen mahdollisissa oikeusjutuissa.

Ainakin Skrubussa on tästä jo riemastuttu ja yhdistetty lausunto muihin viimeaikaisiin rajoitus- ja seurantatoimenpiteisiin lapsipornosuodattimista Ruotsin uuteen nettiseurantalakiin.

Enpä tiedä. Niin hölmöltä kuin tuo mietinnön lopputulema kuulostaakin, en näkisi siinä olevan kyse (vain) blogosfäärin rajoittamisesta, ehkä jopa ennemmin kin jonkinlaisesta nurinkurisesta blogien aseman tunnustamisesta.

Hallinto reagoi asioihin, joita se pitää merkittävinä. Ja hallinnolle luonteenomainen tapa reagoida on pyrkimys valvontaan ja kontrolliin. Hallinnolle tyypillistä on myös hybris, siksi se pyrkii kontoroillimaan myös asioita, jotka eivät yksinkertaisesti voi olla sen vallassa. Jonkilaisesta ymmärryksen puutteesta ja ehkä paniikkireaktiostakin on siis kyse, mutta en silti olisi huolissani, ennemminkin vain samanaikaisesti bloggaajana otettu ja kansalaisena hieman pettynyt.

Valloissa blogit ovat jo sujuvammin osa medikenttää ja julkista keskustelua, siellä (edes nykyinen) hallinto tuskin tuottaisi vastaavia lausumia. Euroopassa tullaan tässä osin julkisen keskustelun kulttuurierojenkin vuoksi vähän myöhässä - ja tietysti juuri hetkellä, jolloin blogien formaatti ja asema osana muuta digimediaa on muuttumassa nopeasti.

Muuten, muistiosta löytyvä ehdotus kansallisten media-asiamiesten virkojen perustamisesta kuulostaa asialliselta. Sehän voisi olla ihan kiintoisa duuni.

Tagit:

Arkisto

Edit