rahaa.jpg

Yksi HYY-politiikan keskeisistä vastakkainasetteluista on "sitoutumattomien" ja "poliittisten" ryhmien välillä. "Sitoutumattomiin" ryhmiin lukeutuvat mm. osakunnat sekä ainejärjestöläiset ryhmät, poliittisiin esimerkiksi HYYn vihreät ja Sitoutumaton vasemmisto (joka ei siis sitoudu mihinkään puolueeseen, mutta vasemmistolaiseen ideologiaan kylläkin).

Toisin sanoen jotkut ryhmät identifioivat itsensä eturyhmän mukaan, jotkut poliittisen ideologian mukaan. Tämä tuottaa usein kummallisia keskusteluja.

Itse miellän itseni sekä ainejärjestöläiseksi että vasemmistolaiseksi. Ainejärjestöni on ensisijainen sosiaalinen kontekstini ja minulle rakas sosiologian opiskelijaperinne, vasemmistolaisuus (todella yleistäen!) poliittinen ideologiani. Mitä siis tehdä?

Tavallisin kiistakapula on tietenkin raha. Jokainen kohde, johon HYY rahaansa jakaa, on jossain määrin tiettyä rajattua HYYn jäsenryhmää hyödyttävä. Lapsiparkista hyötyvät perheelliset opiskelijat, Ylioppilaslehdestä sitä lukevat, osakuntatiloista osakuntalaiset ja Pohjanhovista sitsaajat. Tavoitteena täytyy olla mahdollisimman yleisesti opiskelijoita palveleva rahankäyttö. Lisäksi kuitenkin se olennaisen vasemmistolainen ajatus, että heikommassa (taloudellisessa tai muussa) tilanteessa olevien mahdollisuuksia tulee tasata, eli sosiaaliset palvelut ovat tärkeämpiä kuin "kivat uudet jutut".

Mitä tämä tarkoittaa yksittäisten rahankäyttökohteiden kohdalla?

  • Lapsiparkin kaltaisista palveluista ei saa luopua, mikäli kaupunki tai muu julkinen taho ei järjestä vastaavaa palvelua. Perheellisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia pitää helpottaa. Tämänkaltaiset palvelut ajavat ajanviettomahdollisuuksien ohi valittaessa rahankäyttökohteita.
  • Ylioppilaslehden automaattinen ja ilmainen tilaus takaa lehden aseman yliopistolaisten yhteisenä mediana. Se luo yhteisöllisyyttä, on opiskelijoiden julkinen keskustelufoorumi ja tiedotuskanava. Ylioppilaslehdestä ei pitäisi säästää.
  • Jäsenmaksun korottaminen ei ole mahdoton ajatus, mutta se on perusteltava hyvin. Ensisijaista on rahankäytön järkeistäminen, ja jäsenmaksua on korotettava vain, jos se on välttämätöntä palvelutason säilyttämiseksi.

Missä kohdin ainejärjestöläisyys ja vasemmistolaisuus saattavat ajautua ristiriitaan?

  • Ainejärjestöt haluavat pitää kiinni Pohjanhovista, Domman kellarissa sijaitsevasta, lähinnä sitseihin käytetystä biletilasta. On arvioitu, että tilasta luopuminen tuottaisi satojentuhansien eurojen säästöt. Jos näin on, tilasta on luovuttava. Pelkästään tämä voisi kattaa lähes koko HYYn säästötarpeen! Sitsaaminen on kyllä kivaa, mutta sen voi tehdä halvemmallakin. Alina-salissa ja Casa Academicalla on sitsattu ennenkin. Olen sitsannut Pohjanhovissa, ja ne jääkaappipakastimen kokoiset poket vartioimassa, ettei kellään ole taskumattia, eivät olleet erityisen rentoon ajanviettoon kannustavia.
  • Poliittiset haluavat keskustella järjestöille jaettavien avustusten pienentämisestä. Tiedän ainejärjestön entisenä puheenjohtajana, että HYYltä saatavat rahat eivät mene "eliitin dokaamiseen" vaan tapahtumien ja palveluiden järjestämiseen opiskelijoille. HYY myös kontrolloi avustusten käyttöä. Järjestöavustukset ovat tärkeitä eikä niitä pitäisi leikata - ainakaan paljon.

HYYssä käsitellään kovin moninaisia kysymyksiä ja mielipiteitä perustellaan monista lähtökohdista. Ei auta kuin miettiä jokaista kysymystä laajasta näkökulmasta ja järjellä.

Yle-maksu - parempi kuin tv-lupa?

13.10.2009 klo 16:52

YLE.jpg

Yle-maksu sitten näillä näkymin korvaa nykyisen tv-lupamaksun 2012, ja suuruudeksi on kaavailtu 175 euroa per kotitalous per vuosi. Vaikka televisiottomana taloutena ylimääräinen vuosimaksu toki vituttaa, eikö tuo kuitenkin ole nykyistä tv-lupamaksua parempi tapa rahoittaa Yle? Nykyäänhän televisiota katsovan on melko helppo olla maksamatta lupamaksua, minkä johdosta asiaa valvomaan palkataan lomalla olevia poliiseja kyttäilemään ihmisten ovenraoista tai muuten narauttamaan näitä telkkarinkatselusta. Lisäksi nimi "tv-lupa" ei ota huomioon sitä, että mainoskanavia sillä ei tueta, mutta Ylen palveluista sen sijaan muutakin kuin tv-kanavia.

Niin, Ylehän tekee muutakin kuin näyttää Monsteritallia.kakkoselta. Jos olet kuullut Vanhasen lautakasasta, olet Ylen palveluiden kuluttaja. Nykyisellä joukkoviestinnän aikakaudella on mahdotonta erottaa tietovirrasta eri tahojen tuottama tieto ja kuluttaa vain joidenkin tuottajien tietoa. "En käytä Ylen palveluita" -argumentti on siis toivoton.

Moni eurooppalaisen laatuelokuvan ystävä on saattanut huomata muiden eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden seassa Ylen logon, jos on viitsinyt katsoa lopputekstit niin loppuun että aletaan puhua rahoittajista. Suomalaisesta tv-sisällöstä Yle tuottaa 70%. Radion sinfoniaorkesteristakin on joku ehkä kuullut. Voi myös pitää arvovalintana sitä, että ylipäätään mitä tahansa mediasisältöä, oli se sitten nettiuutisia, elokuvia tai musiikkiradiota tehdään jotenkin muutenkin kuin markkinarahoitteisesti. Että on joku taho, joka voi tehdä mediaa muista arvolähtökohdista kuin vain siitä, mikä myy.

Jos hyväksytään että Yle tosiaan on arvokas ja tarvitsee rahoitusta, seuraa kuitenkin kysymys siitä, miksei sitä rahoiteta valtion budjetista, kuten kaikki muut yleishyödylliset palvelut. Heitetäänpä täysin hatusta todella karkeasti pyöristelty arvio, joka saattaa ehkä antaa edes jonkinlaista osviittaa summista: Yle-maksun pitäisi olla 175 euroa. Sanotaan, että Suomessa on vaikkapa 2,5 miljoonaa kotitaloutta, eli kerättävä rahasumma olisi sellaiset puoli miljardia. Sanotaan, että Suomessa on vaikkapa 5 miljoonaa veronmaksajaa, ja maksuksi tulee satasen luokkaa per veronmaksaja. Heitetään, että näiden keskitulo olisi 2000e kuussa, ja saadaan Ylen rahoittamiseksi sellaiset puoli prosenttia tuloista vuodessa. Eli puolet siitä, mitä suurin osa suomalaisista maksaa vuodessa kirkollisveroa.

Ei kuulosta ihan mahdottomalta.

soihtu600.jpg

Olihan muuten hyvä meininki! Lisää kuvia flickrissä.

Oletteko kiinnittäneet huomiota tapaan, jolla naisten miehiin kohdistamaa parisuhdeväkivaltaa uutisoidaan? Siitä lasketaan yleensä leikkiä. Tuore esimerkki Hesarista:

"Sovintoillallisen mauste: Veitsi selkään
Ruotsalaispariskunnan sovintoillallinen päättyi veitseniskuun lauantaina Luulajassa, kertoo ruotsalainen Aftonbladet-lehti.
Pariskunnalla oli ollut jonkin aikaa erimielisyyksiä. Nyt oli kuitenkin päätetty haudata sotakirves ja aloittaa alusta juhlaillallisella. Sovintojuhla alkoi sopuisalla skoolailulla.
Hilpeä tunnelma ei kuitenkaan kestänyt pitkään. Nainen ei kelpuuttanut alusvaatteita, jotka mies oli ostanut lepytyslahjaksi, vaan leikkasi ne pieniksi palasiksi. Tunnelmaa ei jatkossa parantunut se, että miehen valmistama ruoka ei maistunut naiselle.
Kun sydämistynyt mies kumartui siivoamaan annoksia roskaämpäriin, nainen iski veitsen miehen selkään. Mies joutui sairaalahoitoon, mutta hänen tilansa ei poliisin mukaan ollut hengenvaarallinen.
Poliisi pidätti vahvassa humalassa olleen naisen. Naapurien mukaan pariskunta on ollut tunnettu myrskyisästä suhteestaan. "En ole yllättynyt. Jotakin tällaista oli odotettavissakin", eräs naapuri sanoi Aftonbladet-lehdelle."

Kuvitelkaapa, voitaisiinko vastaavin sanankääntein uutisoida tapaus, jossa mies olisi puukottanut vaimoaan. Tuolla otsikolla? Hehheh? Muistuu mieleen taannoinen tapaus, jossa poliisia tarvittiin kun nainen oli mm. hakannut miestään kaulimella. Lehdissä naureskeltiin, että poliisin saapuessa paikalle lattialta löytyi iskujen voimasta palasiksi mennyt kaulin. Sai kaulimesta, onpas hauskaa! Ilmeisesti parisuhdeväkivalta on jotenkin hassunhauska tapaus kun väkivallan kohteena on mies.

Pyöräilyn ihana vapaus

12.11.2008 klo 17:22

802.jpg
kuva (c) matias kamrat

Heitä jalka rungon yli ja tönäise pyörä liikkeelle. Polkaise. Anna rullata. Katso aurinkoon. Väistä autoa, aja jonojen välistä ja pyrähdä spurttiin valon vaihtuessa vihreäksi. Pyöritä kovempaa pysyäksesi vauhdissa. Nuolaise hikipisara nenänpäältä. Ota tiukka oikea Annankadulle. Anna hengityksen tasaantua. Anna rullata. Perillä. Kiitä asvaltin mustia jumalia henkiinjäämisestäsi.

Lokakuun puolivälissä keski-ikäinen nainen jäi polkupyöräilijän alle Esplanadilla ja kuoli. Tapaus kirvoitti nettijulkisuudessa satojatuhansia sanoja keskustelua, lähinnä pyöräilijöiden liikennekäyttäytymistä kauhistelevaa. Sadat vastaajat pelkäävät sanojensa mukaan liikkua kaupungilla pyöräilijöiden takia. Joidenkin mielestä pyöräily kaupungissa pitäisi kieltää. Pyöräily jalkakäytävällä on jo syystä kielletty, siellä voi kanssakulkijoille käydä kolarissa huonosti, kuten tapaus osoitti.

Suomessa kuolee vuosittain kolmisenkymmentä pyöräilijää liikenneturmissa. Kuolisi enemmän, jos kaikki jalkakäytävillä ajavat siirtyisivät lainmukaiseen paikkaan ajoradalle. Kun ajaa kovaa mutta tarkkaavaisesti, kaupunkiliikenteessä pärjää pyörällä autojen seassa siinä missä autollakin. Vaan entäpä mummot, vaarit ja lapset, joiden pitäisi päästä kauppaan ja kouluun? Hämeentietä bussien seassako?

Helsingin liikenteestä puuttuu pyöräilijöiden paikka. Kattava muusta liikenteestä erotettu pyörätieverkosto ei kaupunkiin mahdu. Ajoradasta lohkaistut pyöräkaistat mahtuisivat. Ne pitää maalata ydinkeskustan katujen reunaan laajasti, niin etteivät ne ole autoilijalle vaikeasti huomattava poikkeus vaan selvä sääntö, ja ne on lohkaistava ajoradasta eikä jalkakäytävästä, niin etteivät ne ole jalankulkijoiden kartanlukualueita ja pakettiautojen parkkipaikkoja.

Pyöräily on energiatehokkain ihmisen tuntema liikkumismuoto. Pyöräilijä toimii aurinkoenergialla. Hän popsii polttoaineekseen kasveja, jotka ovat kasvaakseen keränneet ja itseensä sitoneet Äiti Auringon valon, ja muuttaa sen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla liike-energiaksi. (Kasvien syöttäminen välissä eläimille ja sitten vasta lihana pyöräilijälle on systeemin kannalta tarpeeton välivaihe.) Pyöräilijä kuluttaa niin vähän kuin mahdollista suhteessa saavuttamaansa. Puhdas pyöräilijä oliona elää osana maailmaa, mutta vain halutessaan osana markkinoita, kulttuuria tai liikennettä.

Pyöräilijä elää.

Hyvä maku?

12.11.2008 klo 17:11

pompoosi.jpeg

Kuvassa on Senaatintorille vuodenvaihteessa avattava Mikki Kuntun valoteos Valon Vuodenaika havainnekuvana. En tiedä teistä, mutta eiköhän tässä mennä nyt hieman överiksi?

TV:n rooli vaaleissa

27.5.2008 klo 15:16

Keskusta luopuu vaalimainonnasta tv:ssä, ja samalla haluaa kieltää sen muilta puolueilta vaalirahoitusten paisumisen ja "kilpavarustelun" vuoksi. Sinänsähän on aivan totta että näkyvyyden ja sitä kautta menestyksen saavuttaminen vaaleissa vaatii nykyään rahaa, ja tämä on demokratian kannalta ongelmallista. Järkevä ratkaisu kuitenkaan tuskin voi olla tehdä politiikasta vähemmän näkyvää.

Televisio nyt kuitenkin sattuu olemaan merkittävä osa suomalaisten elämää, vaikka menettääkin mediana hiljalleen asemiaan Internetille. Politiikan pitäisi olla osa sitä, kuten kaikkea muutakin arkielämää. Se se vasta demokratian kriisi onkin kun politiikka etääntyy ihmisten päivittäisestä elämästä.

Selväähän on, että ongelmaan on helppo ratkaisu: Valtio voisi velvoittaa kaupallisetkin tv-kanavat näyttämään poliittisia viestejä ilmaiseksi. Samalla saataisiin ne antamaan ruutuaikaa kaikille puolueille tasapuolisesti. Nykyisellään tv-kanavat saavat kuitenkin vapaasti suoltaa turhaan kulutukseen kehottavaa, tuhoisaa mainosroskaa joka kotiin niin paljon kuin haluavat, amerikkalaisella viihdekuralla höystettynä. Kansalaiset jopa maksavat tästä. Vähintäänkin kohtuullista olisi, etteivät tv-kanavat lisäksi veisi puolueiden ja poliitikoiden rahoja niin, että ne joutuvat näkyvyydeltään epätasa-arvoiseen asemaan tai joutuvat poistumaan merkittävimmästä mediasta.

Arkisto

Edit