Yksi HYY-politiikan keskeisistä vastakkainasetteluista on "sitoutumattomien" ja "poliittisten" ryhmien välillä. "Sitoutumattomiin" ryhmiin lukeutuvat mm. osakunnat sekä ainejärjestöläiset ryhmät, poliittisiin esimerkiksi HYYn vihreät ja Sitoutumaton vasemmisto (joka ei siis sitoudu mihinkään puolueeseen, mutta vasemmistolaiseen ideologiaan kylläkin).
Toisin sanoen jotkut ryhmät identifioivat itsensä eturyhmän mukaan, jotkut poliittisen ideologian mukaan. Tämä tuottaa usein kummallisia keskusteluja.
Itse miellän itseni sekä ainejärjestöläiseksi että vasemmistolaiseksi. Ainejärjestöni on ensisijainen sosiaalinen kontekstini ja minulle rakas sosiologian opiskelijaperinne, vasemmistolaisuus (todella yleistäen!) poliittinen ideologiani. Mitä siis tehdä?
Tavallisin kiistakapula on tietenkin raha. Jokainen kohde, johon HYY rahaansa jakaa, on jossain määrin tiettyä rajattua HYYn jäsenryhmää hyödyttävä. Lapsiparkista hyötyvät perheelliset opiskelijat, Ylioppilaslehdestä sitä lukevat, osakuntatiloista osakuntalaiset ja Pohjanhovista sitsaajat. Tavoitteena täytyy olla mahdollisimman yleisesti opiskelijoita palveleva rahankäyttö. Lisäksi kuitenkin se olennaisen vasemmistolainen ajatus, että heikommassa (taloudellisessa tai muussa) tilanteessa olevien mahdollisuuksia tulee tasata, eli sosiaaliset palvelut ovat tärkeämpiä kuin "kivat uudet jutut".
Mitä tämä tarkoittaa yksittäisten rahankäyttökohteiden kohdalla?
- Lapsiparkin kaltaisista palveluista ei saa luopua, mikäli kaupunki tai muu julkinen taho ei järjestä vastaavaa palvelua. Perheellisten opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksia pitää helpottaa. Tämänkaltaiset palvelut ajavat ajanviettomahdollisuuksien ohi valittaessa rahankäyttökohteita.
- Ylioppilaslehden automaattinen ja ilmainen tilaus takaa lehden aseman yliopistolaisten yhteisenä mediana. Se luo yhteisöllisyyttä, on opiskelijoiden julkinen keskustelufoorumi ja tiedotuskanava. Ylioppilaslehdestä ei pitäisi säästää.
- Jäsenmaksun korottaminen ei ole mahdoton ajatus, mutta se on perusteltava hyvin. Ensisijaista on rahankäytön järkeistäminen, ja jäsenmaksua on korotettava vain, jos se on välttämätöntä palvelutason säilyttämiseksi.
Missä kohdin ainejärjestöläisyys ja vasemmistolaisuus saattavat ajautua ristiriitaan?
- Ainejärjestöt haluavat pitää kiinni Pohjanhovista, Domman kellarissa sijaitsevasta, lähinnä sitseihin käytetystä biletilasta. On arvioitu, että tilasta luopuminen tuottaisi satojentuhansien eurojen säästöt. Jos näin on, tilasta on luovuttava. Pelkästään tämä voisi kattaa lähes koko HYYn säästötarpeen! Sitsaaminen on kyllä kivaa, mutta sen voi tehdä halvemmallakin. Alina-salissa ja Casa Academicalla on sitsattu ennenkin. Olen sitsannut Pohjanhovissa, ja ne jääkaappipakastimen kokoiset poket vartioimassa, ettei kellään ole taskumattia, eivät olleet erityisen rentoon ajanviettoon kannustavia.
- Poliittiset haluavat keskustella järjestöille jaettavien avustusten pienentämisestä. Tiedän ainejärjestön entisenä puheenjohtajana, että HYYltä saatavat rahat eivät mene "eliitin dokaamiseen" vaan tapahtumien ja palveluiden järjestämiseen opiskelijoille. HYY myös kontrolloi avustusten käyttöä. Järjestöavustukset ovat tärkeitä eikä niitä pitäisi leikata - ainakaan paljon.
HYYssä käsitellään kovin moninaisia kysymyksiä ja mielipiteitä perustellaan monista lähtökohdista. Ei auta kuin miettiä jokaista kysymystä laajasta näkökulmasta ja järjellä.
