Johanna Kantola väitteli tohtoriksi Bristolin yliopistossa Englannissa vuonna 2004. Väitöskirjan nimi oli Gender the State: Comparisons of Feminist Discourses in Finland and Britain. Sukupuolen ja vallan näkökulmat ovat olleet hallitsevia Kantola tutkimuksissa. Kansainvälinen monografia Feminist Theorize the State ilmestyi vuonna 2006, seuraavana vuonna kokoelma Changing State Feminism (yhdessä professori Joyce Outshoornin kanssa) sekä Toinen maailmanpolitiikka: 10 käsitettä feministiseen kansainvälisten suhteiden tutkimukseen (yhdessä VTT Johanna Valeniuksen kanssa). 32-vuotiaan Kantolan toinen kansainvälinen monografia Gender and the European Union ilmestyy vuoden 2010 alkupuolella.
Kantola on erinomainen esimerkki kansainvälisesti verkostoituneesta tutkijasta. Tunnustuksena tästä hänet valittiin European Consortium for Political Researchin (ECPR) Gender Standing Groupin puheenjohtajaksi kaudelle 2007-2009. Kansainvälisestä arvostuksesta kertoo myös se, että maineikas kustantaja Oxford University Press on pyytänyt häntä yhdeksi toimittajaksi kirjaan Oxford Handbook on Gender and Politics.
Johanna Kantola on erittäin pidetty opettaja. Helsingin yliopiston Yleisen valtio-opin laitoksen opiskelijoiden ehdotuksesta Valtiotieteellisen tiedekunnan opintojen kehittämistoimikunta myönsi hänelle hyvän opettajan palkinnon 2008. Kantola on hoitanut valtio-opin laitoksella yliopistonlehtorin ja professorin tehtäviä. Lisäksi hän toimii sitoutuneesti monien jatko-opiskelijoiden ohjaajana.
Sukupuolen ja vallan näkökulmat korostuvat myös Kantolan yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Hän on pitänyt yleistajuisia esitelmiä ja koulutuksia yhteiskunnallisten rakenteiden ja naisiin kohdistuvan väkivallan suhteista. Kantola on toiminut myös vapaaehtoisena päivystäjänä Naisten Linjalla.
]]>"Tiedeyhteisön tarkastelu sukupuolen näkökulmasta on merkinnyt sitä, että olen usein ollut kriitikon asemassa ja kysynyt epämukavia kysymyksiä. Siitä harvemmin saa kiitosta. Maikki Friberg -palkinto on Suomen merkittävin yliopiston tasa-arvopalkinto ja arvostan tätä tunnustusta suuresti", Liisa Husu kiittää.
Liisa Husu on sosiologi ja naistutkija, jonka asiantuntemus kohdistuu tasa-arvon kysymyksiin erityisesti tieteen ja korkeakoulutuksen alueella. Hän on tutkinut sukupuolisyrjintää, sukupuolen merkitystä tieteellisissä organisaatioissa, naisten tutkijanuran esteitä ja mahdollisuuksia sekä tiede- ja tasa-arvopolitiikkaa.
Helsingin yliopistossa Liisa Husu on työskennellyt tutkijakollegiumissa sekä sosiaalipsykologian laitoksella. Hän toimii nykyisin projektipäällikkönä naisia ja johtamista tutkivassa valtakunnallisessa NASTA-hankkeessa Hankenilla. Husu on myös kutsuttu vierailevaksi naistutkimuksen professoriksi Örebron yliopistoon.
Palkintolautakunnan mukaan Liisa Husu on työssään järjestelmällisesti edistänyt tasa-arvomyönteistä ilmapiiriä koko yliopiston ja edustamiensa laitosten tasolla. Etsiessään uutta tietoa sukupuolesta hän on myös luonut uusia käsitteitä ja tutkimuksellisia edellytyksiä sukupuolen ymmärtämiselle ja tasa-arvon etsimiselle.
"Verrattuna 1980-luvun alkuun tasa-arvotyöllä on nyt paremmat edellytykset mm. tasa-arvolain ja tasa-arvosuunnittelun ansiosta. Naisten asema tieteessä on kiistatta parantunut, mutta naisten tutkijanura etenee edelleen kankeammin kuin miesten", Husu toteaa.
"Muualla maailmassa opetusministeriöt tai suuret tiederahoittajat ovat ryhtyneet rahoittamaan tai palkitsemaan kokonaisten yliopistojen ja laitosten toimia tasa-arvon edistämiseksi. Kaipaisin tätä käytäntöä myös Suomeen", Husu miettii.
Naisasian uranuurtajan Maikki Fribergin mukaan nimetty tasa-arvopalkinto jaetaan vuosittain Helsingin yliopistossa tehdystä tasa-arvotyöstä. Palkintoa on jaettu vuodesta 1995 lähtien ja se on ensimmäinen Suomen yliopistossa myönnettävä tasa-arvopalkinto. Palkinto myönnetään henkilölle tai ryhmälle, joka edistää tasa-arvolle myönteisen mielipiteen kehittymistä Helsingin yliopistossa, tuottaa tasa-arvokysymyksiä koskevaa uutta tietoa ja edistää tasa-arvon käytännön toteutumista yliopiston opetuksessa, tutkimuksessa ja hallinnossa.
]]>Press Release
Brussels, 29 June 2009: On 26 June 2009, the participants of the EPWS Annual Conference “Scientific Culture, Communication, Gender – An Innovative Challenge for Women Scientists”, Brussels, 25-26 June 2009 joined the delegates of the EPWS General Assembly 2009 in their call for immediate financial support to the European Platform of Women Scientists EPWS by signing a resolution approved by the EPWS General Assembly in Brussels on 25 June 2009. In view of the impending close-down of the EPWS Secretariat in Brussels, as a result of the current financial situation of the Platform, the signatories of the Resolution (see the end of this text) urge all responsible policy makers in the European Commission, the European Parliament and in the EU Member States to provide immediate financial support to EPWS to overcome the impasse created by existing financial structures and help to ensure the continuation of the acknowledged quality of the Platform’s work, fulfilling an identified public need and an explicit political goal of the European Lisbon Agenda. The Resolution will be widely circulated and up-loaded for further signatures on the EPWS web site www.epws.org.
The European Platform of Women Scientists EPWS in collaboration with Belgian Women in Science BeWiSe held its Annual Conference “Scientific Culture, Communication, Gender – An Innovative Challenge for Women Scientists” in Brussels on 25-26 June 2009, bringing together more than 80 scientists, representatives of European organisations of women researchers from all disciplines and policy makers from all over Europe. First hand information on EU equal opportunities policies was conveyed by Luisa Prista, Head of Unit Scientific Culture and Gender Issues, and Virginija Langbakk, new Director of the European Institute for Gender Equality. In her keynote lecture “Knowing and Living in Research: Gender Dimensions of Sciencein- the-making“, Prof. Dr. Ulrike Felt, Head Department of Social Studies of Science, University of Vienna, inspired a lively discussion on the gender impact of the less visible forces at work in everyday research such as prevailing concepts of career, mobility, competition and excellence. A poster exhibition highlighted EU funded (research) projects headed, managed or coordinated by women, action plans to promote equal opportunities and gender balance and the work of EPWS member networks and other networks to promote women scientists at national, regional and European level. A special visit to the Royal Belgian Institute of Natural Sciences (RBINS) in Brussels, upon invitation by the Museum’s Directorate, provided the participants with a concrete example of science communication.
The conference aimed at encouraging women scientists to actively communicate and promote their research results using their specific communication abilities and making full use of their potential in this respect, thereby joining the – so far male dominated – ranks of those active in the field. Against this background, the current financial situation of the European Platform of Women Scientists EPWS, one of the most powerful tools in the promotion of women in science in Europe, received prominent attention. The conference participants noted the impending closure of the EPWS Secretariat in Brussels and the consequent cut in the Platform’s activities with dismay and spontaneously joined the EPWS General Assembly’s Resolution of 25 June 2009, urging all responsible policy makers in the European Commission, the European Parliament and in the EU Member States to provide immediate financial support to the Platform so that the successful work of EPWS at its present level can continue. For more information see www.epws.org or contact maren.jochimsen@epws.org.
European Platform of Women Scientists 25.06.2009 EPWS General Assembly 2009
Resolution
The European Platform of Women Scientists EPWS currently counts more than 100 member organisations, together representing more than 12.000 women researchers all over Europe working in academia and in industrial research.
The delegates of the EPWS General Assembly 2009 are dismayed by the fact that the European Platform of Women Scientists will be forced to close the EPWS Secretariat in Brussels and severely curtail its activities. The European Commission and most Member States have been unable to create financial structures to ensure the financial sustainability of EPWS – in spite of the acknowledged quality of its work, fulfilling an identified public need and an explicit political goal of the European Lisbon Agenda. The delegates urge all responsible policy makers in the European Commission, the European Parliament and in the EU Member States to provide immediate financial support to the Platform, so that the successful work of EPWS at its present level can continue.
Dr. Adelheid Ehmke Dr. Brigitte Mühlenbruch EPWS President EPWS Vice President The delegates of the EPWS General Assembly in Brussels on 25 June 2009 Eropean Platform of Women Scientists EPWS Rue d'Arlon 38 B-1000 Bruxelles Tel: +32 2 234 37 50 Fax: +32 2 234 37 59
You can sign the resolution online at www.epws.org
]]>Yliopiston missio
Yliopistolakiehdotuksen mukaan ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta ja kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.” Tämähän on ylevästi ja hienosti sanottu. Ja miten tehtävää toteutetaan: ”Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen.” Meidän visioomme yliopistosta kuuluu myös keskustelun ja päätöksenteon avoimuus ja tutkimuksen kriittisyys sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Kaksi viimeksi mainittua ovat paitsi eettisiä periaatteita, myös laissa vahvistettuja perusoikeuksia, jotka koskevat myös perusoikeutta koulutukseen ja sivistykseen. Meidän visioissamme ne sisältyvät myös yliopiston tehtävänmääritykseen ja eettisiin periaatteisiin. Onko se mahdollista? Se on ollut mahdollista Ruotsissa ja Itävallassa, joissa myös tulosohjaukseen sisältyy tasa-arvoa koskevia mittareita.
Kasvatustehtävä
Visiossamme myös opiskelijat ovat osa keskustelevaa, avointa ja kriittistä yliopistoyhteisöä. Siinä yliopiston kasvatustehtävä ei rajoitu tiedonsiirtoon vaan siihen sisältyy kehittyminen ”isänmaata ja ihmiskuntaa palvelevaksi” yksilöksi, joka osaa ottaa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomioon toiminnassaan. Tällaisen kehityksen kannalta on merkitystä myös sillä, että koulutusyhteisössä toimitaan, ajatellaan ja kohdellaan ihmisiä tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti, yliopistolain säätelemissä puitteissa.
Yliopiston sukupuoli
Kysymys yliopiston sukupuolesta vaivasi minua tutkijanaisten lausuntoa valmisteltaessa, ja ehdotin kysymystä tutkijanaisten tilaisuuden otsikoksi. Ehdotustani ei hyväksytty. Vastaushan on itsestään selvä: Alma Materin sukupuolesta ei liene epäselvyyttä. Mutta oletteko pysähtyneet pohtimaan, mitä Alman sukupuoli-identiteetti on merkinnyt? Seuraavassa esimerkkejä. Samoin kuin Muumimamma yliopisto on tarjonnut sylinsä ja hyväksyntänsä pitkälle yli perinteisen ydinperheen. Yliopisto on lempeästi suvainnut, jopa suosinut erilaisia otto-lapsiaan, joilla on löyhä yhteys yliopistoon, kuten dosentteja, apurahatutkijoita, jatko-opiskelijoita ja muuten vain tieteestä kiinnostuneita kansalaisia, jotka rientävät studia generalia-iltoihin ja tieteen päiville. Muumimamman lempeydellä yliopisto on rakastanut kaikkia lapsiaan, ja antanut näille vapauden tutkia ja ajatella ihan mitä tahtovat (ns. tieteen vapaus). Yhteiskuntaan päin yliopisto on kuin Muumimamman käsilaukku, josta löytyy kaikkea. Yliopistosta on löytynyt yhteiskunnan tarpeisiin asiantuntija aiheesta kuin aiheesta. Puoli-ilmaiseksi tutkijat tarjoavat asiantuntemuksensa yhteiskunnan käyttöön ja tiedotusvälineille kokonaan ilmaiseksi. Tänäkin syksynä monta korkeasti koulutettua yliopistonaista arvioi Tutkijanaisten hallituksessa yliopistolain sukupuolivaikutuksia – kuten hallitusohjelman mukaan pitäisi tehdä jokaisen lain kohdalla. Ja ihan ilmaiseksi. Yliopisto on jaksanut kuunnella jäseniään ns. kolmikantaisen päätöksentekomallin muodossa. Ei se aina niin tehokasta ole ollut eivätkä ihanteet aina ole toteutuneet, mutta ihanteena on ollut keskustelun avoimuus ja päätösten rationaalinen perustelu. Ja viimeksi, naiselliseen tapaan Alma Mater on myös aina muistanut sukupuolten välisen hierarkian; Muumipapan tapaan sekä tieteen että hallinnon huipulla viimeisen sanan on aina sanonut Mies, ja Muumimamman tavoin tiedeyhteisön naiset ovat sopeutuneet maalaamaan majakan seiniä ja haaveilemaan.
Sukupuoli-identiteetti
Jo pitkään Muumimamma on kokenut vaikeaksi sopeutua elämään naisena ja tyytyä maalaamaan seiniä. Myös Alma Materin sukupuoli-identiteetin kriisi on ollut pitkä prosessi. Sitä on pohjustanut 1970-luvulta asti puhe opiskelijakunnan naisistumisesta; josta on yleensä koettu uhkaksi, ja 1990-luvulta asti myös alempi opettaja- ja tutkijakunta ovat naisistuneet. Nämä kehityslinjat eivät suinkaan ole vahvistaneet Alma Materin feminiinistä sukupuoli-identiteettiä vaan haastaneet hänet tiedostamaan miehiset piirteensä. Vastaa 2000-luvulla Alma vakuuttui siitä, että hän on pohjimmiltaan mies. Silloin syntyi käsite huippuyliopisto, jolla on vahva miesidentiteetti (ja tässä ei nyt viitata sanan fallisiin konnotaatioihin). Huippuyliopisto on suorituskeskeinen; vain paras ja mitattavissa oleva tuotos kelpaa sille. Muista huolehtiminen ja toisten auttaminen on sille turhanaikaista ja tärkeämmästä pois. Huippari on kilpailuhenkinen, ja sen on koko ajan on kilpailtava muiden huippujen kanssa. Se samaistaa itsensä huippu-urheilijoihin, joiden tieltä Muuminmammojen ja muiden sauvakävelijöiden on väistyttävä.
Sukupuolenvaihdos
Kun henkilö on riittävän vakuuttunut väärästä sukupuolestaan, voidaan ryhtyä sukupuolenvaihdokseen, joka koostuu hormonihoidosta ja leikkauksesta. Hormonihoito on ollut käynnissä jo pitkään; jatkuvalla säästämisellä ja kurjistumisella on luotu kilpailu siitä, kuka on tarpeeksi maskuliininen uuteen miehiseen yliopistoon, ja pohja tulevalle sukupuolenvaihtoleikkaukselle. Viimein tehdään leikkaus uuden yliopistolain muodossa.
Uusi yliopistolaki
Uuden yliopiston sukupuolesta ei ole epäilystä. Kuten Kirsti Lempiäisen ja Päivi Naskalin esityksissä tuli esiin, uuden yliopiston malli on (miehisistä) teknillisistä ja kaupallisista tieteistä, (naistyypillisten) humanismin ja yhteiskuntatieteiden sijasta; sivistysyliopiston sijasta korostetaan tehokkuus- ja kilpailukyky-yliopistoa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että uusi yliopisto rakentuu (miehiselle) pää/ruumis dikotomialle. Uudistuksen aatteelliset iskusanat ovat itsehallinto ja itsemääräämisoikeus, joita toteutetaan yliopiston itse valitsemassa hallituksessa. Yliopiston pää (hallitus) hallitsee sen ruumista (työntekijät), ja viisaus asuu hallituksessa. Poissa ovat feministien kotkotukset ”ruumiin viisaudesta”. Maagisella määritteellä ”ulkopuolinen” osa hallituksen jäsenistä edustaa sellaista suurta viisautta, jota yliopiston (korkeasti koulutetusta henkilökunnasta) ei löydy. Epäilemättä nämä ”ulkopuoliset” edustavat jotain sellaista, mistä yritysmaailmassa käytetään termiä ”hallitusammattilainen”. Uusi yliopisto on myös miehisesti hierarkkinen ja tarkkarajainen. Siellä on selkeät komentosuhteet: hallituksen alla on rehtori, tämän alla dekaanit ja heidän allaan laitosjohtajat, jotka johtavat työntekijöitä. Työsuhteiden avulla määritetään yliopiston tarkkarajaisuus eli se, ketkä ovat yliopiston jäseniä. Sukupuolenvaihtoleikkaus täydennetään siirtymälailla, jonka avulla yliopistosta voidaan leikata pois rönsyt eli kaikki ne, jotka eivät tuona tiettynä leikkaus-, anteeksi, siirtymispäivänä ole yliopiston palveluksessa, vaan apurahalla tai vanhempainlomalla tai kansainvälistymässä tai sairaslomalla tai…
Jotain unohtui
Kun uuden yliopiston mallia ollaan hakemassa yksityisestä yrityksestä, analogian toinen puoli eli se, että yritykselle kuuluu paitsi valtaa (miehinen piirre) myös vastuuta (naisellinen vastuurationaalisuus), on jäänyt vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi yrityksen hallituksen jäsenet vastaavat osakkeenomistajille. Ketkä ovat yliopiston ”shareholdereita”? Vastaako hallituksen ”ulkopuolinen” jäsen yliopistolle eli sisäpuolelle vai opetusministeriölle eli ulkopuolelle vai peräti yritysmaailmalle eli yliopiston rahoittajalle? Vai edustaako yliopisto säätiölain suurinta ongelmaa eli isännätöntä rahaa? Se antaa hienot mahdollisuudet sille, joka haluaa tehdä hyviä asioita, mutta painajaisen, jos päätöksentekijä on kiusauksessa käyttää rahaa muuhun kuin säätiön tarkoitukseen. Uuteen yliopistoon tuleva yksityisen työelämän hierarkia tarkoittaa mm. työnantajan suhteellisen suurta vapautta työntekijöiden valinnassa ja työnantajan direktio-oikeutta eli oikeutta määrätä työnteon sisällöstä. Sen sijaan vähemmän huomiota on kiinnitetty yksityisen työnantajan vastuisiin, joihin kuuluu mm. rajoitettu irtisanomisoikeus, pääsääntöisesti jatkuvat työsuhteet (joista tosin yliopistolle on tulossa poikkeus), velvollisuus tarjota muita töitä tietyn työn päättyessä, työsuojeluvelvoite ja velvoite yhteistoimintaan. Jopa tasa-arvolakia tulee yrityksissä noudattaa.
Uhka vai mahdollisuus?
Edellä olevasta, melko vastuuttomasta esityksestä voisi päätellä, että näen yliopistolain uhkana pyhille arvoille. Toki näen siinä uhkia. Mutta yliopistouudistus voidaan nähdä myös mahdollisuutena. Se sisältää mahdollisuuksia tasa-arvon edistämiseen, yhdenvertaisuuden ja moniarvoisuuden huomioimiseen, hallinnon parantamiseen, johtamisen kehittämiseen, opetuksen ja tutkimuksen mielekkääseen yhdistämiseen, henkilöstörakenteen kehittämiseen, määräaikaisuuksien suitsimiseen jne. Mutta parannukset eivät tule itsestään eivätkä seuraa yliopistolaista ainakaan sen ehdotetussa muodossa. Sen vuoksi kannattaa tutustua oheiseen tiivistelmään naistutkijoiden lausunnon visioista paremmaksi yliopistolaiksi.
Tiivistelmä Helsingin tutkijanaisten lausunnosta 1. Tasa-arvon toteuttaminen yliopistoissa o Tulee arvioida kattavasti lain sukupuoli¬¬vaikutukset o Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tulisi sisältyä yliopistojen yleisiin toimintaperiaatteisiin o Tulossopimukset tulevat olemaan merkittävin ohjauskeino. Näillä sopimuksilla voidaan tavoitteenasetteluun ottaa mukaan myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseen liittyviä kriteereitä. o Tasa-arvolakia tulee soveltaa yliopistojen hallintoelinten kokoonpanossa. o Lakiin tulee sisältyä säädös rakenteista, joilla sukupuolten tasa-arvoa ja muuta yhdenvertaisuutta edistetään yliopistoissa
3. Henkilöstöä koskevat näkökohdat o Virkarakenteessa tulee tunnistaa muutkin henkilöstöryhmät kuin professorit. o Avoimen yliopistoyhteisön hengessä myös apurahatutkijoiden ja dosenttien asema tulee tunnistaa. o Apurahoista pyritään kohti työsuhteita. o Määräaikaisia työsuhteita vain rajoitetusti. o Henkilöstön valintaa koskevat periaatteet myös muihin henkilöstöryhmiin kuin professoreihin.
4. Henkilöstön palkkaamista koskevat menettelytavat o Henkilöstön valintaa koskevia säännöksiä tulee täydentää sukupuoleen tai muihin seikkoihin perustuvan syrjinnän estämiseksi. o Laissa tai johtosäännössä on määrättävä myös siitä, millä tavoin yhdenvertaisuus ja sukupuolten välinen tasa-arvo otetaan huomioon henkilöstön valintamenettelyssä. o Myös muiden kuin professorien työtehtävät (myös määräaikaiset) asetetaan julkisesti ja avoimesti haettaviksi. o Valintamenettely on läpinäkyvä. o Valintakriteerit asetetaan avoimessa menettelyssä. o Tutkimustehtävien kohdalla tieteellinen pätevyys ja opetustaito ovat keskeiset kriteerit. o Hakijoiden kelpoisuudesta ja ansioista on ennen valintaa pyydettävä lausunto vähintään kahdelta asiantuntijalta kun henkilö valitaan toistaiseksi voimassa olevaan tai vähintään kahden vuoden määräaikaiseen työsopimussuhteeseen. Asiantuntijoiksi on valittava tasapuolisesti miehiä ja naisia, ellei tästä ole erityisen painavaa syytä poiketa.
5. Siirtymäkausi o Henkilöstön palvelussuhteiden ehtojen tulee säilyä ennallaan työnantajan aseman muutoksesta riippumatta. o Määräaikaisten työntekijöiden asemaa tulee tarkastella laajemmin kuin vain yhden päivämäärän näkökulmasta. Yliopistoyhteisössä työskentelevien tulee siirtyä uuden yliopiston palvelukseen riippumatta siitä, ovatko he juuri tuona päivänä apurahalla, vanhempainvapaalla, tutkijavaihdossa ulkomailla vai muuten vain tilapäisesti poissa viran hoidosta.
Johanna Niemi, Helsingin tutkijanaiset ry
]]>Yliopistolakiluonnos ei ota huomioon mahdollisia sukupuolivaikutuksia eikä sukupuolten välinen tasa-arvo nouse muutenkaan esille koko uudistuksessa. Naistutkijat ihmettelevät asiaa. Suomea on sentään pidetty tasa-arvokehityksen kärkimaina. Koulutusilmaston muutos ei tee muutenkaan hyvää naisten asemalle yliopistoissa.
]]>Seminaari Tieteiden talolla 25.11.2008 klo 14 – 18 Kirkkokatu 6, Helsinki
Järjestäjät: Helsingin tutkijanaiset ry. ja SATY
14.00 Avaus
14.15 Celebrations and Challenges for Gender Equality in Higher Education, Professor Louise Morley, University of Sussex, UK
Comments: Dr Kirsti Lempiäinen, Finnish Association of Academic Researchers and University of Tampere
Keskustelua
15.30 Kahvi
16.00 Uusi yliopistopolitiikka - sukupuoletonta ja tasa-arvoista? Professori Päivi Naskali, Lapin yliopisto
Kommenttipuheenvuoro: Dosentti Johanna Niemi, Helsingin tutkijanaiset ry ja Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
Keskustelua
17.45 Seminaarin päätössanat
Läsnä: Krista Varantola, Tampereen yliopisto/ SYRENE Liisa Savunen, SYRENE Hannele Varsa, Tasa-arvoasiainneuvottelukunta Elina Vuola, Helsingin tutkijanaiset
Anita Lehikoinen, Erja Heikkinen ja Eeva Kaunismaa opetusministeriöstä
Tapaamisen lähtökohtana oli opetusministeriön työryhmäraportti Neliportainen tutkijanura ja siitä annetut lausunnot. Tarkoituksena oli kartoittaa konkreettisia keinoja tasa-arvon kehittämiseen tutkijanuralla ja erityisesti naisten aseman parantamiseen tutkijanuralla.
Ongelmia
Lisäksi erot tieteen-/koulutusalojen välillä ovat suuret.
Ratkaisuja
Yliopistolain uudistus on mahdollisuus myös naisten tutkijanuraan liittyvien ongelmien ratkaisemisessa. Uudistuksessa on esimerkiksi mahdollista vahvistaa yliopiston henkilöstöpolitiikkaa mm. työsuhteisiin siirtymisen myötä (sopiminen lähemmäs ruohonjuuritasoa) ja parantaa rahoitusosaamista/-joustavuutta (määräaikaisella rahoituksella kuitenkin toistaiseksi voimassa olevat työsuhteet).
Ohjelma julkaistaan pian tällä sivustolla.
]]>LUONNOS UUDEKSI YLIOPISTOLAIKSI
Helsingin tutkijanaiset ry. on tutustunut luonnokseen, joka koskee uutta yliopistolakia, ja esittää kunnioittavasti lausuntonaan seuraavaa.
Johdanto: Tasa-arvo yliopistojen toiminnan läpäisevänä periaatteena
Yliopistot ovat yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme keskeisessä asemassa niin tiedontuottajina, innovaatioiden synnyttäjinä kuin tulevaisuuden asiantuntijoiden kasvattajina ja kouluttajina. Yliopistoa koskevalla lainsäädännöllä on siksi erittäin kauaskantoisia vaikutuksia. Luonnos uudeksi yliopistolaiksi sisältää paljon kokonaisvaltaisia uudistuksia (esim. virkojen muuttuminen työsuhteiksi), jotka tulevat merkittävällä tavalla vaikuttamaan sekä nais- että miespuolisten opetus- ja tutkimustehtävissä toimivien asemaan. Lakiuudistuksen aikataulu on varsin kireä, ja kannamme huolta siitä, mahdollistaako se yliopisto- ja tiedeyhteisössä toimivien sidosryhmien näkemysten kattavan kuulemisen.
Vaikka Suomi on tasa-arvokehityksen kärkimaita, on ilmeistä, että sukupuolten tasa-arvo yliopistoissamme ei ole toteutunut määrällisesti eikä laadullisesti.
Yliopisto-opiskelijoissa miesten ja naisten osuudet eivät kokonaisuutena katsottuna ole erityisesti painottuneita, mutta monet opintosuuntaukset ovat voimakkaasti painottuneet sukupuolen mukaan. Suomalaiselle yliopistolaitokselle onkin suuri haaste kehittää oppimisen sisältöjä sillä tavoin tasa-arvoiseen ja sukupuolet huomioon ottavaan suuntaan, että nuoret naiset tuntevat luontevaksi hakeutua esimerkiksi teknisille aloille ja nuoret miehet vaikkapa opettajiksi.
Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä naisia on noin puolet, mutta mitä korkeampi hierarkkinen asema, sitä pienemmäksi käy naisten määrä. Tutkijanuran yleiset ongelmat kärjistyvät tutkijanaisten kohdalla, kuten OPM:n tutkijanuratyöryhmä totesi raportissaan. Sen lisäksi tutkijanaiset kohtaavat edelleen monenlaisia avoimen ja piiloisen sukupuolisyrjinnän muotoja. Tasa-arvon puutteisiin kiinnitti huomiota myös YK:n CEDAW-komitea, joka valvoo YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta. Komitea kiinnitti kesällä 2008 antamassaan Suomea koskevassa lausunnossa (kohta 22) huomiota naisten asemaan erityisesti yliopistomaailmassa. Lausunnossa kehotetaan ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla rohkaistaan naisia hakemaan korkeita akateemisia virkoja ja ylipäätään huolehtimaan naisten asemasta koko yliopistomaailmassa.
Edellä olevan valossa on yllättävää, ettei lakiluonnos millään tavalla eikä tasolla ota huomioon mahdollisia sukupuolivaikutuksia, eikä sukupuolten välinen tasa-arvo nouse lainkaan esille. Pääkommenttinaan lakiluonnokseen Helsingin tutkijanaiset ry. vaatiikin, että yliopistolakia uudistettaessa tulee arvioida kattavasti lain sukupuolivaikutukset ennen lain tuomista eduskuntakäsittelyyn. Samaa on esittänyt myös tasa-arvovaltuutettu lausunnossaan lakiluonnoksesta. Korostettakoon, että Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa 2008-2011 sitoudutaan valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulma lainvalmisteluun jo toiminnan alkuvaiheissa.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tulisi sisältyä yliopistojen yleisiin toimintaperiaatteisiin. Niiden tulisi läpäistä yliopiston kaikki toiminnot, mukaan lukien yliopistojen koulutus- ja kasvatustehtävä, ja tavoitteena tulee olla kouluttaa ihmisiä, jotka ymmärtävät sukupuolen merkityksen yhteiskunnan ja ammattialansa käytännöissä ja pystyvät työssään toimimaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Sen vuoksi ehdotamme, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kirjoitettaisiin näkyviin lain yleistavoitteisiin.
Tämän lisäksi esitämme, että tasa-arvolakia tulee soveltaa yliopistojen hallintoelinten kokoonpanossa. Lakiin tulee myös sisällyttää säädös rakenteista, joilla sukupuolten tasa-arvoa ja muuta yhdenvertaisuutta edistetään yliopistoissa. Edelleen lain henkilöstörakennetta ja henkilöstön valintaa sekä uuteen järjestelmään siirtymistä koskevia säännöksiä tulee täydentää sukupuoleen tai muihin seikkoihin perustuvan syrjinnän estämiseksi.
Esitämme, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus yleisinä yliopistojen toimintaan sisältyvinä periaatteina kirjoitetaan näkyviin esimerkiksi muuttamalla lain 2 § 2 momenttia seuraavasti:
Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Yliopiston tulee edistää kaikessa toiminnassaan yhdenvertaisuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Yliopistojen toiminnan perusta ja tavoite lausutaan perinteisesti siten, että niiden tehtävä on harjoittaa tieteellistä tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa korkeinta opetusta. Tähän missioon sisältyy ajatus korkeiden tieteellisten ihanteiden noudattamisesta ja tieteen vapaudesta. Vaikka uudella yliopistolailla tullaan muuttamaan yliopistot monissa lähemmäs tavanomaisia virastoja ja työnantajia, tieteen ja opetuksen vapauden ideaalin säilyttäminen on edelleen tavoitteena. Tähän liittyy myös sivistysyliopistoihanne ja ajatus avoimesta yliopistoyhteisöstä. On positiivista, että lakiin ehdotetaan otettavaksi julistusluonteinen kohta yliopistoyhteisöön kuulumisesta (4 §). Pykälä on kuitenkin nyt kirjoitettu siten, että sen ulkopuolelle jää osa yliopistoyhteisöä. Sen vuoksi lain 4 §:ää tulisi täydentää seuraavasti:
Yliopistoyhteisöön kuuluviksi tulee lakitekstissä sisällyttää kaikki tosiasiassa yliopistoyhteisössä toimivat ryhmät eli opetus- ja tutkimushenkilöstö, muu henkilöstö, tutkijat, dosentit sekä perustutkinto- ja jatkotutkinto-opiskelijat.
Yliopistojen toiminnan ohjaus
Yliopistolaki tulee muuttamaan niitä ohjausmekanismeja, joilla opetusministeriö ohjaa yliopistojen toimintaa. Käytännössä määräaikaiset tulossopimukset tulevat olemaan merkittävin ohjauskeino. Näillä sopimuksilla voidaan tavoitteenasetteluun ottaa mukaan myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamiseen liittyviä kriteereitä. Yliopistojen sisäisessä päätöksenteossa puolestaan voitaisiin sitten nykyistä innovatiivisemmin pohtia, miten tasa-arvotavoitteet saavutetaan. Esimerkiksi Ruotsissa yliopistoja on tähän tapaan ohjattu toteuttamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa toiminnassaan.
Tässä vaiheessa – tietoisena yliopistomaailmassa esiintyvistä tasa-arvo-ongelmista – olisi tärkeää, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus nimenomaisesti mainittaisiin laissa ohjaukseen sisältyvinä periaatteina. Ehdotamme, että lain 44 § muutetaan kuulumaan seuraavasti:
Opetusministeriö ja yliopistot sopivat määrävuosiksi kerrallaan yliopiston toiminnalle asetettavista koulutus- ja tiedepolitiikan kannalta keskeisistä määrällisistä, laadullisista ja yhdenvertaisuutta sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävistä tavoitteista sekä niiden toteutumisen seurannasta ja arvioinnista.
Luku 3: Organisaatio
Helsingin tutkijanaiset ry pitää tärkeänä sitä, että yliopistojen kaikissa toimielimissä ryhdytään pääsääntöisesti soveltamaan tasa-arvolain säädöstä vähintään 40 % edustuksesta. Koska näin ei tällä hetkellä käytännössä useinkaan ole, tästä tulisi ottaa yliopistolakiin nimenomainen säännös.
Helsingin tutkijanaiset ry esittää, että lain 13 § muutetaan kuulumaan seuraavasti:
Yliopiston toimielimiä ovat hallitus, rehtori, yliopistokollegio ja valtuutetut. Yliopistolla voi olla myös kansleri ja muita toimielimiä sen mukaan kuin niistä johtosäännöllä määrätään. Yliopiston kaikkien monijäsenisten toimielinten valinnassa tulee soveltaa mitä tasa-arvolaissa on säädetty julkisista toimielimistä.
Tasa-arvolakia tulisi soveltaa myös virantäyttötoimikuntien kokoonpanoon ja asiantuntijoiden valintaan.
Helsingin tutkijanaiset ry. esittää, että lakiin kirjataan kuinka sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käytännössä seurataan ja edistetään. Esitämme, että laissa mainitaan, että yliopistoissa tulee olla sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistävä elin (tasa-arvotyöryhmä tai –toimikunta), ja tiedekunta- ja vastaavilla organisaatiotasoilla henkilökunnan keskuudesta nimetty tasa-arvovastaava, jonka työtehtävien osaksi määritellään tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymysten valmistelu ja seuranta.
Luku 4: Henkilöstö
Helsingin tutkijanaiset ry pitää tärkeänä, että lakiluonnoksen luku 4 ja erityisesti virkasuhteiden muuttuminen työsuhteiksi, arvioidaan perusteellisesti sukupuolivaikutusten kannalta. Juuri tämä kohta tulee uudistuksen myötä muuttumaan eniten. Tutkijanuran näkökulmasta palvelussuhteen muuttuminen työsuhteeksi tuo mukanaan monenlaisia muutoksia, joita ei toistaiseksi ole kunnolla kartoitettu.
Ennen muuta työnantajan mahdollisuus määrätä ja muuttaa työtehtävien sisältöä tulee entistä suuremmaksi. Myös henkilön siirtäminen tehtävästä toiseen tulee huomattavasti yksinkertaisemmaksi. 29 § 1 momentissa todetaan, ettei tutkimus- ja opetushenkilöstöön kuuluvan työsuhdetta voida purkaa tai irtisanoa tieteen ja opetuksen vapautta loukaten. Sen sijaan henkilöstön siirtäminen tehtävästä toiseen ei nauti tällaista suojaa.
Ehdotuksen henkilöstörakennetta koskevat säännökset liittyvät tutkijanuraa koskevaan kehittämissuunnitelmaan. Luonnoksessa yliopistolaiksi on hyvin vähän ehdotuksia yliopistojen henkilöstörakenteesta. Ainoa henkilöstökategoria, joka siinä mainitaan, on professorit. Henkilöstön aseman turvaamiseksi olisi järkevää säätää myös muista yliopiston henkilöstökategorioista laissa tai asetuksessa.
Yliopistojen itsenäinen oikeustoimihenkilöllisyys merkitsee sitä, että määräaikaiset palvelussuhteet valtion palvelussuhteina vähenevät aivan olennaisesti. Yliopistoissa määräaikaisuuteen liittyvät ongelmat silti jatkuisivat. Naisten rekrytoituminen vakinaisiin palvelussuhteisiin on ollut hidasta, ja mm. äitiys- ja vanhempainvapaiden käytön näkökulmasta määräaikaiset palvelussuhteet ovat naisille erityisen ongelmallisia. Siksi määräaikaisuus vaikeuttaa erityisesti naisten rekrytoitumista yliopistouralle. Yliopistolakiehdotus ei näytä tuovan tilanteeseen parannusta. Lakiehdotus avaa mahdollisuuden sivuuttaa työsopimuslain mukainen pyrkimys rajata määräaikaisten palvelussuhteiden ketjuttamista, eikä toisaalta anna mitään konkreettisia takeita neliportaisen tutkijanuran tehokkaasta käyttöönotosta. Ulkopuolisen rahoituksen varassa voitaisiin ilmeisesti palkata määräaikaisiin palvelussuhteisiin tutkijoita riippumatta siitä, montako määräaikaista sopimusta tutkijalla on jo ollut tai kuinka pitkään hän on jo työskennellyt määräaikaisesti. Järjestely on omiaan vaikeuttamaan naisten asemaa yliopistoissa entisestään.
Nk. ”pysyvän määräaikaisuuden” eli ns. tenure track –malliin siirtyminen edellyttää Helsingin tutkijanaiset ry:n näkemyksen mukaan lisäksi sitä, että lainsäädännön tasolla pyritään turvaamaan tenure track -mallin tavoite vakaammasta tutkijanurasta. Tosin myös ajatus neliportaisesta tutkijanurasta, joka tarkoittaa määräaikaisuutta aina noin neljänkymmenen vuoden ikään asti, on perhevapaita käyttävien naisten (ja miesten) kannalta ongelmallinen. Tavoitteena pitäisi olla, että yliopiston pysyvät opetustehtävät hoidettaisiin pääsääntöisesti vakituisissa tutkijaopettajan toimissa.
Lakiehdotuksen 29 § 2 mom vaarana on, että ”pysyvän määräaikaisuuden” malli ainoastaan legitimoi yliopistojen nykyisen käytännön määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden ketjuttamisesta. Tältä osin ehdotus kaipaa vielä kehittämistä.
Helsingin tutkijanaiset ry pitää tärkeänä, että yliopistolaissa huomioidaan myös niiden ulkopuolisella rahoituksella toimivien tutkijoiden asema, jotka eivät ole työsuhteessa yliopistoon. Nämä tutkijat tekevät nk. ”taloudellisesti riippuvaista työtä”, joiden asemaa työlainsäädäntö ei turvaa. Lakiehdotuksen 28 § tulisi tästä syystä lisätä seuraavasti kuuluva 2 mom.
Yliopistossa työskentelee myös apuraha- ja muita tutkijoita, jotka saavat rahoituksen yliopiston ulkopuolelta siten, ettei heidän ja yliopiston välille synny työsuhdetta. Yliopiston johtosäännössä on otettava huomioon apurahatutkijat siten, että apurahatutkijan asema mahdollisimman kattavasti rinnastetaan yliopistoon työsuhteessa olevan henkilöstön asemaan erityisesti silloin, kun apurahatutkijalla ei ole rahoituksensa kautta työsuhdetta muuhun yhteisöön.
Henkilöstön valinta
Helsingin tutkijanaiset ry pitää tärkeänä, että lain tasolla huolehditaan kattavasti yhdenvertaisuuden ja sukupuolten välisen tasa-arvon ottamisesta huomioon henkilöstön valinnassa. Tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen kohtelun perusta on, että työtehtävät (myös määräaikaiset) asetetaan julkisesti ja avoimesti haettaviksi, että valintakriteerit asetetaan avoimessa menettelyssä, että tutkimustehtävien kohdalla tieteellinen pätevyys ja opetustaito ovat keskeiset kriteerit ja että valintamenettely on läpinäkyvä. Ehdotuksessa ei ole riittävän selkeästi turvattu näitä perinteisiä kriteereitä edes professorin toimen osalta eikä valintamenettelystä muihin tehtäviin puhuta mitään.
Laissa pitäisi selkeästi todeta, että edellä mainittuja periaatteita on noudatettava soveltuvalla tavalla valittaessa henkilöstöä kaikkiin tutkimus- ja opetustehtäviin.
Erikseen tulisi todeta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden huomioon ottamisesta henkilöstön valinnassa. Helsingin tutkijanaiset ry ehdottaa, että esimerkiksi lain 28 § muutetaan kuulumaan seuraavasti:
Yliopistossa on professoreita ja muuta opetus- ja tutkimushenkilöstöä sekä henkilöstöä muiden tehtävien hoitamista varten. Yliopiston henkilöstön ottaa tehtävään rehtori, jollei tätä ole rehtorin päätöksellä siirretty muun hallintoelimen tai yliopiston palveluksessa olevan päätettäväksi. Henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja valintamenettelystä määrätään tarkemmin johtosäännössä. Johtosäännössä on määrättävä myös siitä, millä tavoin yhdenvertaisuus ja sukupuolten välinen tasa-arvo otetaan huomioon henkilöstön valintamenettelyssä.
Helsingin tutkijanaiset ry ehdottaa edelleen, että lain 30 § 3 momenttia tulisi soveltaa muihinkin kuin professorin tehtäviin valittaessa ja että se muutetaan kuulumaan seuraavasti:
Hakijoiden kelpoisuudesta ja ansioista on ennen valintaa pyydettävä lausunto vähintään kahdelta asiantuntijalta, kun henkilö valitaan toistaiseksi voimassa olevaan tai vähintään kahden vuoden määräaikaiseen työsopimussuhteeseen. Asiantuntijoiksi on valittava tasapuolisesti miehiä ja naisia, ellei tästä ole erityisen painavaa syytä poiketa. Asiantuntijan esteellisyyteen sovelletaan hallintolain 27–29 §:ää. Asiantuntijoiden valinnasta, toiminnasta ja tehtävästä määrätään tarvittaessa johtosäännössä.
Muutosehdotuksessa tarkoitettu erityisen painava syy voisi olla esimerkiksi tieteellisesti pätevien asiantuntijoiden vinoutunut sukupuolijakauma tai ehdotetun/valitun asiantuntijan kieltäytyminen tehtävästä, joskin nykyisin molempia sukupuolia olevia asiantuntijoita on löydettävissä vaikkapa käyttämällä ulkomaalaisia asiantuntijoita.
Helsingin tutkijanaiset ry esittää myös, että virantäyttöprosessissa kuultaisiin ennen päätöstä tasa-arvotoimikuntaa ja/tai yliopiston ja tiedekunnan/osaston/laitoksen tasa-arvovastaavaa. Helsingin tutkijanaiset ry vaatii, että lain 25 §:ään lisätään 3 mom:
Johtosäännössä määrätään tarkemmin toimielinten toimivallasta ja vastuusta, tehtävistä, toimikaudesta, jäsenmäärästä, jäsenten valinnasta, henkilöstön valinnasta ja kelpoisuusvaatimuksista sekä yliopiston muusta hallinnosta, jollei näistä asioista säädetä laissa tai asetuksessa. Yliopisto voi määrätä johtosäännöllä tai muilla määräyksillä myös muista kun 1 momentissa mainituista sisäisistä asioistaan, jollei niistä säädetä muualla laissa tai asetuksessa. Johtosäännöissä tai muissa määräyksissä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, millä tavoin henkilöstön valinnassa otetaan huomioon yhdenvertaisuus ja sukupuolten välinen tasa-arvo.
Siirtymäsäännökset
Helsingin tutkijanaiset ry on huolissaan siitä, että voimaanpanolakiluonnos on henkilöstön palvelussuhteen ehtojen sopimisen osalta vielä melko puutteellinen
Lakiehdotuksen perusteluissa viitataan työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen välisiin neuvotteluihin, joiden perusteella henkilöstön siirtyminen uusiin yliopistoihin tulee tapahtumaan. Helsingin tutkijanaiset pitävät tärkeänä, että lakiehdotuksessa varaudutaan myös siihen mahdollisuuteen, etteivät neuvottelevat osapuolet pääse siirtymisen ehdoista yksimielisyyteen.
Voimaanpanolain 10 §:ää tulisi lisäksi selkeyttää siten, että siitä selvästi kävisi ilmi henkilöstön palvelussuhteiden ehtojen pysyvyys. Helsingin tutkijanaiset ry:n käsityksen mukaan työsopimussuhteisten työntekijöiden asema ja työsuhteen ehdot säilyvät ennallaan työnantajan aseman muutoksesta riippumatta. Virkasuhteisten osalta muutokset koskevat periaatteessa ainoastaan niitä valtion virkamieslaissa säädettyjä irtisanomiseen ja viran muuttamiseen liittyviä seikkoja, joita työsopimuslaissa ei säädellä. 10 § muotoilu jättää ainakin jossain määrin epäselväksi aiemmin virkasuhteessa olleen henkilöstön palvelussuhteen ehtojen muutoksen laajuuden.
Voimaanpanolaissa lähtökohtana on, että uusiin yliopistoihin siirtyvät ne henkilöt, jotka vuodenvaihteessa 2009/2010 ovat työ- tai virkasuhteessa yliopistoon. Kun kysymys on laitoksista, joiden henkilöstöstä suuri osa on määräaikaisissa työ- ja virkasuhteissa, tämä ei riittävästi turvaa henkilöstön asemaa. Voi olla sattumanvaraista, kenen työ- tai virkasuhde päättyy juuri vuodenvaihteessa tai kuukautta ennen tai kuka sattuu juuri tuona ajankohtana olemaan apurahatutkijana (esimerkiksi 15 vuoden moitteettoman viranhoidon jälkeen). Säännös tekee mahdolliseksi myös pelaamisen; määräyksiä voidaan valikoivasti jatkaa yli vuodenvaihteen. Tämä on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta vakava ongelma.
Työ- ja virkasuhteiden jatkamista muutostilanteessa tulee katsoa laajemmasta perspektiivistä kuin yhden päivämäärän tilanteesta. Tutkijanaiset ry ei tässä vaiheessa pysty ehdottamaan, miten tilanne tulisi hoitaa, mutta siihen tulee henkilöstöjärjestöjen kanssa käydyissä neuvotteluissa pyrkiä löytämään ketään syrjimätön ja oikeudenmukainen ratkaisu.
Helsingin Tutkijanaiset ry toivoo, että uuden yliopistolain sukupuolivaikutusten arviointi suoritetaan huolellisesti ja paneutuen, kiinnittäen huomiota erityisesti konkreettisiin tapoihin (esimerkiksi yllä mainitut virantäyttötoimikunnat ja niiden sukupuolijakauma) edistää tasa-arvoa. Vain tällä tavalla voidaan varmistaa tasa-arvoisemman yliopiston toteutuminen.
Elina.Vuola@helsinki.fi Professor (act.) Latin American Studies Renvall Institute P.o. box 59 00014 University of Helsinki
]]>Suomessa on kasvava akateemisten ylikoulutettujen joukko, joka kovasta työnteostaan ja pätevyydestään huolimatta on vaikeasti työllistyvä. He ovat vuosia ja jopa vuosikymmeniä erilaisissa pätkä- ja projektitöissä, joiden välissä voi olla työttömyysjaksoja. Vaihtoehtoisesti he roikkuvat koulutustaan vastaamattomassa työssä tai työssä, jossa ei ole mahdollisuuksia etenemiseen. Yleensä työpaikkana on yliopisto, sillä siirtyminen yliopistouralta yliopiston ulkopuoliseen työelämään on osoittautunut luultua vaikeammaksi.
Yksi yliopiston ulkopuoliseen työelämään siirtymistä estävä rajoite on se, että yliopistolla pidempään työskennelleet eivät osaa kertoa osaamisestaan sellaisella kielellä, jota liike-elämän tai muun yhteiskunnan työnantajat ymmärtäisivät eivätkä tutkijat ja opettajat usein osaa tulkita yliopiston ulkopuolisia työpaikkailmoituksia ja pätevyysvaatimuksia. Täsmäkoulutus omien valmiuksien esiin tuomiseksi ja niiden kääntämiseksi työelämän tarpeita vastaaviksi on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi edistää tutkijoiden työllistymistä muualle yhteiskuntaan. Se on konkreettinen tapa vähentää akateemista työttömyyttä ja saada hyvin koulutettujen ahkerien ihmisten huomattavat resurssit oikeaan käyttöön.
Tällaisista täsmäkoulutuksista on hyviä kokemuksia esimerkiksi ulkomailla koulutuksensa saaneiden kanssa. Samoin laman aikana järjestettiin täsmäkoulutusta pitkään työelämässä olleille ja yrityksen konkurssin tai saneerausten johdosta työttömiksi jääneille akateemisille. Vastaavaa koulutusta tarvittaisiin nyt niille tutkijoille, joita akateeminen maailma ei heidän meriiteistään huolimatta pysty työllistämään. Konkreettinen esimerkki tällaisesta koulutuksesta on Espoon työvoimatoimiston kertaluonteisesti järjestämä Heimo Langinvainion vetämä kurssi akateemisille työttömille, jonka tulokset olivat erinomaiset. Kurssi kesti yhteensä kaksi kuukautta, jonka aikana kurssilaiset tapasivat kaksi kertaa viikossa ja tekivät lisäksi kotitehtäviä. Heimo Langinvainiolla on pitkä ura ensin lääketieteellisessä stressitutkimuksessa, yliopistollisessa tutkimustyössä ja myöhemmin yrityskonsulttina. Hän olisi yksi erinomainen henkilö sillaksi akateemisten ja yliopiston ulkopuolisten työmarkkinoiden intressien yhteensovittamiseksi.
Tällä hetkellä kaikki Helsingin yliopiston työllistymiskoulutukset on suunnattu lähinnä opiskelijoille tai maisteritason ihmisille. Olisi tärkeää saada myös pitkän akateemisen uran tehneille apua. Heidän ongelmansa ja ratkaisumallinsa ovat kuitenkin maisteritasosta poikkeavia. Olemme varmoja, että kurssille löytyisi paljon osallistujia eri tiedekuntien piiristä. Akateemisten ihmisten hyvä sijoittuminen yliopiston ulkopuolelle lisäisi yliopistokoulutuksen houkuttelevuutta ja parantaisi mahdollisuutta rekrytoida parhaat mahdolliset opiskelijat yliopisto-opintojen pariin. Nyt useita aloja vaivaa ylikoulutustulppa - alan peruskiinnostavuudesta huolimatta hyvät opiskelijat eivät ainakaan halua kouluttautua pidemmälle, sillä tutkijanura ei näytä houkuttelevalta vaihtoehdolta ja jatkokouluttautuminen tietyillä aloilla vain haittaa työllistymistä yliopiston ulkopuolella.
Mikäli tällainen kurssi jonkin tahon toimesta tai niiden yhteistyönä järjestetään, olisi tärkeää, että kurssille voisi päästä olipa tämänhetkinen työtilanne mikä vain. Monen akateemisen leipä koostuu monenkirjavista pätkistä, jotka vaihtelevat nopeassa tahdissa. Olisi optimaalista, jos kurssille pääsisivät ne, jotka apua tarvitsevat olivatpa he juuri kurssinpitohetkellä virkasuhteessa, projektityössä, apurahalla tai työttömänä. Työllistymisongelmat koskevat erityisen kipeästi akateemisesti pitkälle koulutettuja naisia. Työnhaku- ja omien resurssien kartoituskurssi erityisesti akateemisille naisille olisi konkreettinen tapa, jolla Helsingin yliopisto voisi toteuttaa tasa-arvosuunnitelmassaan esittämää naisten uran edistämistä.
Toivomme, että keskustelisitte aloitteestamme omalla tahollanne. Yliopiston ja ammattiliittojen yhteistyö olisi tällaisessa hankkeessa mitä suotavinta. Helsingin tutkijanaiset ovat mielellään konsulttiapuna, mikäli päätätte toteuttaa tämänkaltaisen kurssin kokeiluluonteisesti.
HELSINGISSÄ 19.9.2008
Helsingin tutkijanaiset r.y.:n puolesta
KUNNIOITTAVASTI
Elina Vuola ja Sari Timonen
Elina Vuola, professori (mvs.) Sari Timonen, yliopistonlehtori Helsingin tutkijanaisten pj Helsingin tutkijanaisten hallituksen jäsen Renvall-instituutti Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos PL 59, 00014 Helsingin yliopisto PL 56, 00014 Helsingin yliopisto
Aloite lähetettiin seuraaville tahoille:
Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunta: Hannele Niemi, Lars Folke Landgren, Terhi Saarikoski
Tieteentekijöiden liitto: Ragna Rönnholm
Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut: Mika Tuuliainen, Leena Itkonen, Heidi Layne
Helsingin yliopiston henkilöstöosasto: Kira Ukkonen, Sanna-Marja Heinimo
]]>