Esimerkkejä tilanneharjoituksessa esille tuotavista eettisistä ongelmista
18.11.2005 klo 10:59 | Etiikkakurssin harjoitus
Niin, kuten keskustelupalstallakin jo toin ilmi, olen hieman hukassa tämän etiikka-käsitten kanssa, mutta tässä muutamia esimerkkejä opetuksessa käyttämistämme tapauksista, joissa mielestäni tulee esiin mahdollisia eettisiä ongelmia:
Tapaus a) Nainen haluaa ostaa yskänlääkettä alle vuoden vanhalle lapselleen. Ongelma: Alle 2-vuotiailla lapsilla yskämekanismi on vielä puutteellisesti kehittynyt, ja yskänlääkkeitä pitäisi käyttää tässä ikäryhmässä varovasti. 1-2-vuotiaille voi periaatteessa käyttää yskänärsytystä vähentävää klobutinolivalmistetta. Alle yksivuotiaille ei sen sijaan pitäisi antaa yskänlääkkeitä lainkaan. Muutamassa miedossa valmisteessa annosteluohjeet alkavat puolivuotiaasta, mutta nähdäkseni näillä valmisteilla ei ole sanottavaa vaikutustakaan. Tästä seuraa hankalia tilanteita, kun 1. on taitovirhe myydä yskänlääkettä niin pienen lapsen hoitoon, 2. tietää, ettei lääkkeellä ole muuta kuin plasebovaikutus, mutta se ei toisaalta ole vaarallistakaan 3. tiskin takana seisoo silminnähden väsynyt, mahdollisesti itsekin flunssainen vanhempi, joka pyytää/vaatii myymään helpotusta lapselle.
Tapaus b) Vanhempi mieshenkilö haluaa ostaa useamman pullon limaa irrottavaa yskänlääkettä. Ongelma: Ensinnäkin juridinen ongelma, eli näitä yskänlääkkeitä ei saisi myydä kerralla kuin yhden pullon ilman reseptiä. Mutta perheessä voi olla muita yskäisiä, viedään lääkettä samalla naapurille, jne. Toiseksi, pitkittynyt limaa irrottavan yskänlääkkeen käyttö ylläpitää yskää -> seurauksena turhaa lääkkeenkäyttöä ja rahanmenoa. Kolmanneksi, hyvin harvoin itsehoidossa tarvitaan limanirroittajia, flunssayskässä pärjätään yskänärsytystä vähentävillä lääkkeillä, joilla tilapäisesti hillitään pahimmat yskänhuiput. Jostain syystä ihmisillä (jopa terveydenhuollon piirissä!) on kuitenkin piintynyt käsitys siitä, että yskä johtuu (aina) keuhkoissa/kurkussa olevasta limasta, joka pitää saada "lohkeamaan" pois. Niinpä asiakkaan vakuuttelu voi olla aika vaikeaa, ja siinä saattaa sortua helppoihin ratkaisuihin...
Tapaus c) Kesäsunnuntaina huoltaja tulee ala-asteikäisen lapsen kanssa apteekkiin ja haluaa ostaa silmätippoja tämän vuotaviin ja punoittaviin silmiin. Lääkäriin hän ei halua lasta viedä, koska he ovat paikkakunnalla tilapäisesti mökkeilemässä. Ongelma: Kyseessä saattaa olla silmätulehdus, johon ei reseptivapaita lääkkeitä ole. Allergiatippoja ja punoitustippoja on turha myydä, koska ne voivat poistaa oireet poistamatta niiden aiheuttajaa. Toisaalta, onko väärin helpottaa hieman oireita, jos kuitenkin sovitaan, että lapsi viedään lääkäriin esim. seuraavana päivänä? Vai jääkö lääkärissäkäynti silloin kokonaan väliin? Keskustelin viime keväänä terveyskeskusksissa työskennelleiden farmaseuteiksi muuntokoulutettavien sairaanhoitajien kanssa tästä aiheesta, ja he olivat varsin yhtenäisesti sitä mieltä, että sairas lapsi kyllä otetaan vastaan mökkipaikkakunnankin terveyskeskuksessa. Onneksi useimmilla vanhemmilla on tervettä maalaisjärkeä, ja vaivat tulevat huolella tutkittua ja hoidettua. Ongelmallisimmat tapaukset eivät ehkä tule hakemaan apua edes apteekista.
Tapaus d) Perheen isä haluaa ostaa kurkkutabletteja vaimolleen/5-vuotiaalle lapselleen. Jälleen valmisteita, joiden teho on lähinnä psyykkinen. Aikuisilla kurkkutulehduksen aiheuttaa useimmiten virus, johon kurkkutablettien desinfiointiaineet eivät pure. Lapsen mahdollisen bakteeritulehduksen aiheuttaja voi puolestaan olla beetahemolyyttinen streptokokki, joka on jälkitautiriskin vuoksi hoidettava antibiooteilla. Jotkut valmisteet toki puuduttavat hieman kurkkua, mikä voi helpottaa oloa. Eli mielestäni nämä valmisteet ovat lähinnä tarpeetonta lääkkeenkäyttöä, tavallisilla kipulääkkeillä saa paremman helpotuksen kurkkukipuunkin.
Tapaus e) Nuori mies valittaa sitkeää flunssaa ja päänsärkyä ja on päättänyt lääkitä niitä Finrexinillä ja Burana-C:llä Ongelma: (Pitäisi vähän selvitellä taustaa, poskiontelotulehdus voi olla näiden oireiden taustalla, eikä se katoa ns. "flunssalääkkeillä".) Mielestäni koko "flunssalääke"-nimike on harhaanjohtava. Simsetti! En voi hyvällä omallatunnolla suositella C-vitamiinilla ryyditettyä särkylääkettä mukamas flunssan parantajana. Lepoa, riittävästi juotavaa limaa irroittamaan ja mahd. kuumeen yhteydessä lisääntynyttä haihtumista korvaamaan, tarvittaessa yskänärsytystä hillitsevää lääkettä tai avaavaa nenäsumutetta, ja särkylääkettä silloin kun kolottaa kovasti tai kuume nousee korkealle. Siinä resepti tavallisen flunssan hoitoon. Näiden flunssavalmisteiden mainonnassa olisi kirveellä töitä.
Nyt naputeltuani nämä caset ja mietteeni niistä näkyville aloin jälleen kyseenalaistaa niissä olevien ongelmien kuulumisen etiikan piiriin. Monet tuntuvat olevan lähinnä kysymyksiä ammattitaidosta, tehdäänkö tahallisia tai tahattomia taitovirheitä vai ei. Toisaalta kuitenkin todellisissa tilanteissa tiskin takana joutuu ottamaan huomioon niin monia muitakin tekijöitä kuin vain päässä olevan teoriatiedon, esim. asiakkaan voimakkaat mielipiteet (kaikki eivät ota tarjottua tietoa ja ammattilaisen mielestä parempaa vaihtoehtoa vastaan), ns. hankalat asiakkaat, oman auttamisenhalun. Ehkä juuri tämä tekee näistä ensi silmäyksellä yksinkertaisesti ratkaistavissa olevista asioista ei-niin-yksinkertaisia, joissa myös eettisellä pohdinnalla on sijansa.
Tulipa muuten teilattua kauden suosikkituotteet melko huolellisesti ;) Saankohan vielä yliopiston ulkopuolelta töitä...
Minusta nämä esimerkit ovat loistavia ja ehdottomasti eettisiä. Kuten siellä verkkokeskustelussa kirjoitin, niin jos farmaseutti pystyy kyseisessä tilanteessa perustelemaan useita eri toimintavaihtoehtoja on hän todennäköisesti eettisen valinnan edessä - mikä tässä nyt on oikeasti tärkeää: yrittää antaa jotain helpotusta (vaikka lumevaikutteista) asiakkaalle, valistaa heitä lääkkeiden todellisesta laidasta, tuottaa apteekille parasta mahdollista tuottoa vai jotain muuta. Kaikkia voidaan loogisesti perustella, joten tiskin takana olevan pitää päättää mikä hänestä on paras perustelu missäkin tilanteessa. Samalla tulee pohdittua omaa rooliaa, vastuuta ihmisten terveystä ja osaa terveydenhoitoketjussa.
Minusta olisi tärkeää että opiskelijat oppisivat miettimään näitä ratkaisuja ja miten niitä voidaan perustella. Samalla he oppivat kriittisemmiksi omaa ja muiden toimintaa kohtaan, joka sinällään lienee hyvä asia. Ja aina välistä käy niin, että tulee joku joka kritisoi heidän toimintaansa (pomo, kolleega, toinen asiakas, lääkefirman edustaja jne.) joten on hyvä selkeyttää oman toimintansa perusteet niin, että voi rauhallisin mielin kohdata mahdolliset kriittiset puheenvuorot.
Hei, minua esimerkkisi jäivät puhuttamaan viikonlopuksi, kun luin ne kiireessä perjantaina, joten kommentoin heti töihin tultuani. Minusta on upeaa, jos tällaista ajatustapaa ujutetaan jo opetukseen, koska oikeasti turhasta lääkitsemisestä pitäisi päästä eroon ja lääkehoidon pitäisi olla perustua evidence based medicineen (EBM). Minusta tuntuu eettisesti ainoalta oikealta vaihtoehdolta, jos apteekissa asiakas pyytää sitä limaa irrottavaa yskänlääkettä, että hänelle selitetään faktat - niinkuin pohdit esimerkissä. Asiakkalla on oikeus tietää, voiko lääkkeestä olla haittaa tai perusttuuko sen teho plaseboon vai tutkimuksiin. Sitten hän voi informoitua tehdä sen vaminna , että päästyy plasebovaikutteisen lääkkeen hankkimiseen. Minulle tuli aika monen esimerkkisi kohdalla, jotka muuten olivat hyviä ja ajatuksia herättäviä, mieleen, että farmaseutteja tulisi noiden esimerkkien avulla ohjata itsenäiseen - pomosta riippumattomaan ajatteluun.
Mutta tiedän hyvin eläinlääkärinä, kuinka asiakkaat haluavat joskus juuri jotakin tiettyä lääkettä. Jos siitä ei ole haittaa, eikä se ole kallista, näkisin, että hyödyt ohittavat EBM:n, kun asiaska vain on informoitu. Joskus täytyy hoitaa omistajan psyykettäkin (hän kokee auttavansa eläintä) ja joka tapauksessa antaessaan lääkettä omistaja hoitaa eläintä ja kiinnittää siihen enemmän huomioita, mikä on sille hyväksi.
Blasebovaikutuskin on todellinen, joten ei kaikki no-EBM-lääkitys ole turhaa. Yksi eettinen kysymys, minkä farmaseutit joutuvat kohtaamaan lienee homeopaattisten lääkkeiden käyttö. Mutta ei tällä kertaa enempää.
Yks pointti on vielä se, että sen sijaan että pelkäät saatkohan töitä tulevaisuudessa, voisit ajatella näin: sinä voit muuttaa tilanteen niin, ettei kukaan tuleva farmaseutti saa töitä yliopiston ulkopuolella (nykyisillä ehdoilla).
Miksi apteekkiduunarien pitäisi alistua mille tahansa mitä apteekkarit vaativat? Eikö yliopiston tehtävä ole pitää jotain tasoa yllä? Muutenkin, miten kestävä peruste eettisesti on se, että apteekin palkat maksetaan myynnistä, kun työvoimasta on pulaa? Tarviiko sitä silloin tehdä lisää tarvetta työvoimalle, tarpeettomasti? Ja vielä: miten suhteutat tuon em. eettisen valinnan? Siis, mikä on oikein a) se että pientuloinen perhe menettää 30€ kuukauden ostovoimastaan, ostaessaan asioita joita eivät tarvitse, koska luottavat "asiantuntijaan", vai b) apteekkilaitos menettää nuo 30€?
Muuten kun mietit etiikan ja moraalin eroa, niin asiahan on niinkin, että niitä termejä käytetään osittain päällekäin ja eri yhteyksissä eri tavoilla. Jännää, että klassinen esimerkki (kierkegaardilainen), jota käytetään kouluissa etiikan selittämisessä liittyy juuri lääkkeisiin: onko väärin varastaa lääkettä, jos tietää että sillä voi pelastaa oman aviomiehensä hengen, ja kun ei ole rahaa? Siinä asetetaan ihmisen oma henkilökohtainen ja kokemuksellinen "moraali" tällaista yhteisönormi ("ei saa varastaa") vastaan!