Ah!
1.3.2007 klo 14:09
Kirjoitin äsken Annin blogiin huutomerkkientäyteisen kommentin. Huutomerkki jotenkin kuvaa oloani juuri tällä hetkellä, ja koska huutomerkillisyys liittyy gradun tekoon, on se tällekin foorumille kirjattava.
Istun eduskunnan kirjastossa ja minulla on aivan mahtava olo. Aamu alkoi täydellisellä buffet-aamiaisella Krullassa Päivin, Tuulin ja Hannan kanssa. Lautasilla ja kulhoissa ja laseissa oli toinen toistaan maittavampia aamiaistarpeita ja siinä sivussa keskusteltiin kulttuurikodin luomisesta (paljon kirjoja), kirjallisuuspiirin perustamisesta ja kunkin graduaiheista. Miten inspiroivaa kuulla postkolonialistisesta kirjallisuusteoriasta tai kanadalaisesta ekoteologista! Miten virkistävää jakaa saman elämänvaiheen tuskat, ahdistukset ja ilonaiheetkin!
Aamiaisen jälkeen nousin neloseen ja jäin Oopperalla pois mennäkseni Ulkopoliittisen instituutin kirjastoon. Minä ja erittäin miellyttävä kirjastonhoitaja jäimme sähkökatkoksen vangiksi, ja jouduin vanhanaikaisesti käymään hylly hyllyltä läpi kirjaston antia. Ja mitä tapahtui: löysin täydellistä kirjallisuutta graduani varten! Miten mahtavaa!
Täältä eduskunnasta nappaan vielä kolme kirjaa mukaani ja matkaan Aleksandriaan viilaamaan tutkimussuunitelmaa. Mahtavaa!
(Gradun teko ei rehellisyyden nimissä aina tunnu todellakaan tältä. Mutta positiiviset fiilikset on kirjattava, niin että ahdistuksen keskeltä muistaa, että vielä tästä noustaan)
Mette moi! Kiva lukea hyvistä fiiliksistäsi :) Mua ainakin kevään tulo auttaa huomaamaan kaikki elämän positiiviset asiat... Hienoa, että gradusi etenee!
Mutta kysymyskysymys: olitko siis jättänyt mulle kommentin? Vai jollekin toiselle Annille? :) Mikseiköhän se näy mun boksissa?? Weird...
Oikeesti mä en tajua, sun blogi ei taaskaan suostunut ottamaan mun kommenttia vastaan... Joo siis eilinen ei näköjään mennyt läpi ja äskinen uusintaviesti ei taaskaan. Ja itse asiassa kerran aikaisemminkin muistan tällaista tapahtuneen. Todella ärsyttävää!
Kommentin sisältö oli vaan sellaista hehkutusta siitä, että mahtava päätös, kuulostaa ihanalta; vapaudelta ja raikkaudelta ja nuoruudelta ja oon iloinen sun puolestasi! Yksi mun elämän parhaimpia kesiä oli kesä 2004, joka vietettiin Arthurin kanssa Genevessä (enkä mä edes tehnyt töitä joitain lastenhoitokeikkoja lukuunottamatta). Matkusteltiin, tutustuttiin uusiin ihmisiin ja syötiin hyvin. Ah! Oon niin varma, että kesästäsi tulee absolutely fantastic!