Kulmakunta

Viime viikonloppu antoi minulle jälleen yhden syyn lisää olla ylpeä itsestäni. Åcon, tuo Ahvenanmaalla järjestetty scifistinen ja humoristissävytteinen sekä hieman kosteahhahko tapahtuma saattoi jättää minusta pysyviä muistoja myös Suomen ulkopuolisten ihmisten sieluihin ja sydämiin. Tai sitten ei. Taipumukseni kuvitella itsestäni liikoja on vain pahentunut viime aikoina - tiedä sitten mistä syystä.

Niin tai näin, konferenssi sujui mainiosti: ohjelma oli hyvää, kunniavieras Hal Duncan oli kertakaikkisen mainio skotlantilainen sekopää ja itselläni heräsi kova kiinnostus miehen kirjoja kohtaan. Tästä voitte päätellä, että Duncan on kirjailija. Voitte tutustua häneen tuolla. Lisäksi tutustuin joihinkin pohjoismaisiin scifisteihin, joiden kanssa tuli rupateltua niitä näitä. Alternate History -paneeli meni sekin ihan mukavasti, joskaan en muista sanoneeni mitään erityisen hohdokasta. Onneksi muut panelistit ja yleisö olivat kuitenkin varsin perehtyneitä asiaan.

Tämän viikon iloisin asia on se, että Verkkokauppa suostui ottamaan koneeni jälleen maksutta takuuhuoltoon. Ensi viikolla pitäisi sitten olla taas kone kunnossa (ihan varmasti joo...). Surullisempi uutinen on se, että nyt kannettavakin koneeni toimii to-del-la huonosti. Sen kanssa oli ongelmia jo aiemmin, mutta nyt se sammuu lähes poikkeuksetta 5-10 minuutin käytön jälkeen. Ehkä koneflunssa tarttuu tai ehkä kannettavani (mask) kaipaa pöytäkonettani (fem). Epäilen, että niillä saattaa olla suhde. Ja mikäpäs siinä vaikka olisikin. Uusi konesukupolvi - hehheh - kelpaisi minullekin. Vaikka lapsityövoiman käyttö on kyllä kiellettyä... Hmm. Tietääkö kukaan milloin tietokoneista tulee täysi-ikäisiä?

Muttamutta. Ei jaaritella sen enempää. Ettehän te edellä mainituista asioista tahdo tietää. Te olette täällä tietenkin, koska olen luvannut teille alushousutarinoita. Kyllä, kylläpä vain olette. Ihan turha pudistella siinä päätä. "Ei, ei, kun minä tahdoin vain tietää mitä sulle kuuluu..." tai "Mun kaveri kertoi, että täältä saa ilmaista viinaa..." ovat ikivanhoja selityksiä, eivätkä toimi koskaan. Sitä paitsi blogeissa ei tarjota viinaa.

Mutta siis. Höpöttelen jälleen ympäripyöreitä. Menkäämme asian ytimeen.

Kalsarimiehen ihmeelliset seikkailut

Oli rauhallinen perjantai-ilta ja olin juuri lopettelemassa puutyötun... Pahoittelut Kummeli-huumorista. Viime perjantai oli siis kääntymässä iltaa kohti, kun juttelin Jerrmanin Tonin ja Ninnin kanssa jostakin tyhjänpäiväisestä odotellessamme Åconin ohjelman jatkumista. Jotenkin puhe kääntyi vaatteisiin, ja ilmoitin, että minulla oli päälläni isoisäni vanhat kalsarit. Toni oli häkeltynyt ja kysyi tietysti miksi. Yritin selittää, että ne olivat hyvät ja kestävät alushousut, josta oli osoituksena jo niiden periytyminen isoisältä tyttärenpojalle. Niiden ainoa ongelma oli se, että ne olivat 2-3 numeroa liian suuret ja valkoisen värinsä takia näyttivät päälläni lähinnä jättikokoisilta vaipoilta. Vilautin kalsareitani Tonille ja Ninnille.

Toni ei järkytykseltään kyennyt kuuntelemaan selityksiäni, vaan kaivoi taskustaan 30 senttiä ja ilmoitti rahoittavansa niillä uusien kalsareiden ostoa. Asia olisi jäänyt vain pienimuotoiseksi kolmenkeskiseksi vitsiksi, ellei neiti N. olisi suuressa viisaudessaan päättänyt, että rahan kerääminen uusiin alushousuihin oli mitä kannattettavin ajatus. Niinpä hän kävi ilmoittamassa ohjelman vetäjälle, kyllä vain herra Halmeelle, että seuraavan ohjelmanumeron alussa olisi syytä ilmoittaa kolehdin keräämisestä.

Niinpä ohjelman jälleen alkaessa Jukka kertoi, että hänellä on ilmoitus. Hän sanoi (englanniksi), jotain sensuuntaista kuin "Olen saanut tietooni, että meillä on joukossamme lähimmäinen, joka kaipaa nyt kipeästi apuanne. Aleksi tässä viittilöi minua nousemaan ylös on ilmeisesti niin köyhä, että hänellä ei ole varaa uusiin alushousuihin. Kertoisitko, Aleksi, mistä oikein on kysymys?"

Niinpä minä siis nousin ylös, menin salin eteen ja tunnustin noin viidellekymmenelle ihmiselle käyttäväni seitsemän vuotta aiemmin kuolleen isoisäni kalsareita. Puheessani tein selväksi, että ne olivat hyvät kalsarit ja että käytin, niitä koska ne olivat mukavat en siksi etteikö minulla olisi ollut varaa uusiin. Selittely oli kuitenkin turhaa. Kolehtihaavi (muovimuki) kiersi yleisön keskuudessa, ja lopulta minulle oli kerätty peräti 17 euroa 52 senttiä ja 50 ööriä rahaa uusiin kalsareihin. Voi sitä häpeän (ja häpeänsekaisen nautinnon) määrää! Istuin pää kokoussalin pöytään liimattuna ja mietin, onko tämä nyt sitten varmasti asia, josta haluan, että minut myöhemmin muistetaan. Ilmeisesti on. Olenhan jonkinasteinen eksibitionisti. Tämän tietävät ainakin ne, jotka ovat joskus nähneet minut yöaikaan bussipysäkillä. Mutta eipä harhailla asioista.

Olin liikuttunut ihmisten anteliaisuudesta (vaikkakin joku ruotsalainen kysyi kesken rahankeruun, että "mihin tässä nyt oikeasti kerätään rahaa", kun ei tahtonut uskoa) ja summan selvittyä kerroin käyväni ostamassa itselleni uudet kalsarit ja näyttäväni ne sitten tukijoilleni.

Kun keruusumma oli selvillä, sain lukuisia tarjouksia miehiltä - ja naisilta - josko tahtoisin ostaa heidän alushousujaan. Eräskin naishenkilö olisi myynyt minulle vaaleanpunaiset alushousunsa (tietenkin käyttämättömät, senkin siivottomat) vajaan viiden euron hintaan. Lopulta en osannut valita ehdotuksista mitään ja päätin, että ostan alushousut sitten Maarianhaminasta. Illalla isoisäni kalsareita ihailtiin useaan otteeseen, ja ne saivat muun muassa sellaisia kauniita nimityksiä kuten "seksintappajat" ja "ultimate turn-off". Kun kissa oli kerran jo pöydällä ja kenelläkään ei ollut mitään hävettävää, nousi eräille henkilöille uskalias ajatus: jokainen joka saapui "room partyyn" (=hotellihuonebileisiin) joutui sisään päästäkseen vilauttamaan alushousujaan. Ja millainen kuvien kavalkadi siitä syntyikään! Oh ja ah!

Lauantaina menin sitten ostoksille, ja löysin paikallisen KappAhlin. Ja voi pojat, mikä huonojen makujen valikoima siellä olikaan tarjolla! Vaikea kuvitella, mistä Bodyzone-malliston suunnittelija on oikein saanut ideansa. Ehkä ne ovat tulleet hänelle Taivaallisena ilmestyksenä krapulan jälkihuuruissa. "Poikani, tahdon, että suunnittelet kalsarit, joita jumalakin voi käyttää." Niinpä.

No, halusin tietysti valita kauheimmat alushousut mitkä löysin, sillä vaikka olinkin ottanut kaiken edellispäivän leikkimielisen piikittelyn huumorilla, ei vaippakalsareitani haukuta seurauksitta. Jos se kelpasi isoisälle, se kelpaa minullekin ajattelin.

No, löysin kahdet aivan fantastiset kalsongerit. Sen jälkeen soitin tarkistussoiton "äidille" kysyäkseni mikä olikaan ruotsiksi sana 'kerätä'. "Samla ihop" tuli vastaus kuin naulapyssyn suusta. Sanoin "åk" ja lopetin puhelun. Halusin tietää sanan ihan vain siltä varalta, että joutuisin selittelemään kassalla, miksi maksan kahdet kalsarit pelkillä 10-20 sentin kolikoilla.

Kassalla oli varsin hehkeän näköinen myyjä... Kyllä, vaikka elänkin suhteessa, saan tehdä tällaisia huomioita vastaantulevista naisista. Piste. Niin, myyjä katseli kolikkosumaani jokseenkin äimistyneenä, jolloin selitin ruotsiksi, että kaverini eivät pitäneet vanhoista alushousuistani, joten he keräsivät rahaa uusia varten. Selitin myös, että valitsin tarkoituksella kahdet kauheimmat kalsarit mitä kaupasta löytyi pieni kosto mielessäni. Myyjä hymyili salaliittolaisesti ja nyökytteli päätään. Jepjep. Se on niitä mantereen hulluja.

Kun sain uudet alushousuni, kiitin ja poistuin paikalta. Kulkiessani vaatekaupan yläkerrasta alakertaan näin, kuinka myyjä supisi jotain toisen myyjän korvaan ja osoitteli minua. Naiset nauroivat. Niin se pitää, annetaan hyvän kiertää, ajattelin ja poistuin kaupasta.

Alushousujen syvin olemus

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa toisista alushousuista, mutta voin kuvailla ne teille. Mmm, ne ovat herk-ku-a. Kakkaisen ruskea pohjaväri, jonka päällä on vaaleanruskeita ja turkooseja (!) kukkia ja jonka resorissa lukee turkoosilla 'Body zone'. Uuh. Baby, mä oon TUL-TA! Voiko yksikään nainen niitä vastustaa? Ei, ja siksi näytänkin niitä vain kotioloissa. Heh. Huono vitsi. Laitan kuvamateriaalia iloksenne myöhemmin.

Ja sitten ne toiset. No, niihin liittyy tarinakin. Lupasin nimittäin näyttää alushousut uutisnälkäiselle yleisölle, ja sen tottavie myös teinkin. Laitoin ne nimittäin ennen paneeliani farkkujen päälle ja yhdistelmä oli ihan mieletön. Tuloksen voitte tarkistaa itse. Yleisökin piti näkemästään. Turha sitä on selitellä sen kummemmin, kuvat puhuvatkoon puolestaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :)

Näitä kelpaa katsella. Rårrr!

Jäätelö ja kalsarit. Voiko tämä olla enää sattumaa? Ehkäpä tulee vielä se päivä, kun näemme jäätelökalsarit... tai kalsarijäätelöä. Nam!