So typical of
22.11.2007 klo 17:23 | maailma
À la dernière minute, sanoisin. Viime hetkellä alkaa näyttää siltä, että ehkä joku ranskalainen veturinkuljettaja viekin minut huomenna Pariisista Clermontiin. En tosin ihan uskalla nuolaista vielä.
Manasin ranskalaista sekasortoa ranskalaiselle ystävälleni sähköpostissa. Hän vastasi kuten aina ennenkin: "Olemme kapinallinen kansa. Aina jotain on pielessä." Myös Clermontin-perheeni naureskeli puhelimessa, että älä nyt vielä kiihdy, katsotaan ihan rauhassa, tai soita Sarkolle, hehheh. Ei merkkiäkään ärsyyntymisestä. Ja minä saan raivarit, jos tunnelbana on yli kaksi minuuttia myöhässä.
Näin se menee. Voin haukkua ystävälleni Ranskaa ja ranskalaisia miten paljon tahansa, ja hän todennäköisesti nyökyttelee jokaiselle epäkohdalle. Paitsi kun puhutaan lakoista. Silloin hänen leukansa nousee pystyyn ja ääni kiihtyy. Lakoistaan ne ovat ylpeitä. "Ainakin me ilmaisemme mielipiteemme, me emme alistu", ystäväni sanoo. Totta. En ole koskaan viitsinyt selittää ranskalaisille, mikä ero on suomalaisella laittomalla ja laillisella lakolla. Se kuulostaisi ranskalaisessa kontekstissa aivan hävettävän nössöltä.
Silti en ihan ymmärrä, miksi ranskalaiset eivät ilmaisseet mielipidettään esimerkiksi eläkeuudistuksesta jo kevään presidentinvaaleissa.
Anyway. Kävin tänään optimistisesti ostamassa tuliaisia. Ennen ostosreissua tuli identiteettikriisi: Minun pitäisi ostaa jotain tyypillistä ruotsalaista, jotain mikä muistuttaisi Ruotsista. Ei Suomesta.
Syntyi pohjoismainen identiteetti. Ostin piparkakkuja, glögiä, (norjalaista) lohta ja suklaata. Samoja asioita, joita olen raahannut sinne jo vuosikaudet Suomesta. Suklaan merkki vain vaihtui Marabouksi.
(Loppukevennys: Ruokakaupan glögissä oli 2,2 % alkoholia. Kassa kysyi minulta paperit.)
Terveisiä satunnaisilta sivuilta! Blogilista arpoi blogisi viisikkooni.