Iitulandia

Jei,

sellaista vain, etta ryhdistaydyin ja laitoin uusia kuvia naytille.. ehka tanaan viela toinen satsi.

Riossa sataa. Mitamita!

Jees, melkein viikko takana elamaa Riiiiossa ja kaikille tiedoksi, etta taalla ei tarvitse pelata henkensa edesta...kuumottavimmat tilanteet sijaitsenevat rannalla, kun wannabeadonikset heittavat kuumia katseita. :)

Asutaan kuuluisan Copacabana-biitsin reunalla (Copacabana-biisi on soinut kirjaimellisesti paassa viikon), Ipanema-rantaviivan vieressa. Riossa on rennon suurkaupungin tunnelma... valilla televisiosta nakee uutisointia laheisissa faveloissa tapahtuvista ampumavalikohtauksista, mutta itse laukauksia ei ole kuulunut viela yhtakaan. Caipirinhat maistuu vaarallisen hyvilta ja kaikkien bikinit on pienen pienia.

Viimeinen viikkon on kasilla, torstaina lahdetaan tekemaan tuttavuutta viela yhteen kauniiseen rantaan Rion pohjoispuolella, paikka on nimeltaan Busios. Muuten viimeiset paivat kuluneekin grillauksen ja viime hetkien fiilistelyn parissa. Outoa, mutta totta - nelja kuukautta alkaa olla takana ja paasen hopottelemaan naita - ja muitakin - asioita taas kasvotusten.

Heihei.

Ida Hakola, Rio de Janeiro, Brasilia

Hei pupuset!

Talla hetkella matkataan Brasilian rannikolla, saarella nimelta Ilha Grande, noin parituntia Riosta etelaan pain. Nakymat ja tunnelma on molemmat paratiisitasoa.. taa on ykkospaikka voimien keraamiseen, lekotteluun, pitkiin uintisessioihin ja snorklailuun.

Ei sitten koskaan paasty Amazonille, saati sitten Pantanalille.. pienen saadon jalkeen vietettiin lahes viikko São Paolossa Flávion ja muiden Buenos Airesissa tavattujen tuttavien hoivissa. Paasiaisviikonloppu vietettiin Ilonan ja Flávion kera jalkimmaisen perheen beach housella...mmmm...mieleton paikka keskella paratiisimaisemia. Brassien rannikko on jotenkin todella erihenkinen kuin Tyynen valtameren puoli.

Ilha Grande lilluu mantereelta parin tunnin venematkan paassa merelle pain... taalla ei ole oikeastaan mitaan muuta tekemista kuin kirkkaan veden ihailua, homppanovellejen lukemista ja snorklausta.. Nahtiin tanaan ehka maailman isoin rapu, kolibreja ja mittava etana. Back to nature.

Matkan viimeiset reilu kaksi viikkoa edessa, torstaina tai perjantaina matkataan pahamaineiseen Rioon...uuuuuuhhh.. pitakaa peukkuja. ;)

Joo, eihan me siis lopulta minnekaan Amazonialle mentykaan... oltiin jo matkalla Manaukseen, odottamassa vaihtolentoa Panamasta, kun saatiin kuulla, etta meidan jatkolento onkin peruttu. Mitas sitten?? Tarjolla oli vaihtolento(taas) São Paolon kautta Manaukseen.. eli 10 tuntia lisaa flunssaisena lentokoneessa.. nou tanks... niinpa paatettiin jaada muutenkin aikapaineen alla Saõ Paoloon.. Taalla ollaan sitten tsippaloitu viimeiset kolme paivaa.. Hostellien hinnat on saanet meidat kakomaan kauhusta.. onneksi matkalla tavatut brassikamut ottavat meidat viikonlopuksi siipiensa suojaan.

Nyt pitaa menna... taas on yksi jannitysmomentti paalla.. ollaan ostettu jo liput (kalliit) 45 minuutin paasta lahtevaan bussiin, 12 tunnin paassa sijaitsevalle luonnonpuistoalueelle... meidan kaveria vain, jolla on meidan kamat, ei nay missaan ja puhelimesta on akku loppu. jippii.. katsotaan paastaanko sinne puistoonkaan... onko tama kohtalon merkki, joka yrittaa erottaa meidat ja alligaattorit?? Ehkapa.. katsotaan.

Ps. São Paolo on loistokaupunki!!!!!!!!!

Heissan!

Ecuadorin ranta on nyt sitten nahty. Muutaman paivan Quito-hengauksen jalkeen paadyimme "Taalla on liian kylma"- tulokseen ja suunnattin takaisin rannikolle. Podin pienta flunssaa (epamiellyttavaa 35-asteen lammossa ja kosteudessa, btw), joskin meri-ilma teki hyvaa. Surffailtiin parissakin eri pikkukylassa nautteien lammosta ja lahdettiin kuluneeksi viikonlopuksi takaisin Montanitaan, jossa kilpailtiin taman vuoden Latin pro surffimestaruudesta. Rankka viikonloppu takana - ja juhlien jalken oli ihan jees tulla pariksi paivaa Ecuadorin suurimpaan kaupunkiin, Guayaquiliin. Taalla ollaan viela huominen ja sitten suuntana onkin Brassien Manaus, viidakkoa ja Amazonian kuumuutta ja kosteutta parhaimmillaan - ja pahimmillaan.

Lisaa raportteja mantereen toiselta puolen. heihei.

Noniin!

Nyt vahan enemmalla ajalla ja vahemmalla hiella voi taas yrittaa saada aivosolut raksuttamaan. Jamahdettiin tosiaan taas kerran lahes viikoksi Montanitaan, Ecuadorin rannikolla sijaitsevaan surffipaikkaan. Tiistain maltettiin jatkaa matkaa Ecuadorin paakallopaikkaan Quitoon... ja taalla on tosi jees-meininki! Tunnelma jotenkin rennon suurkaupunkimanen, ehka jotain samaa on havaittavissa kun Buenos Airesissa. Eilen vaan saatiin aika suuri slappi naamalle, kun kaatosade yllatti ja lampotila hiipui alas.. jouduttiin laittamaan pitkat housut paalle!! ja sukat!!! ja villasukat!!!!!!!!...for chris' sake. Nooh, paatettiin antaa Quiton ilmastolle uusi mahdollisuus.. mutta jos meno jatkuu nain kylmana, suunnataan pikapikaa takaisin rannikolle.

Matka-aikataulut meinasi rysahtaa ja kunnolla, kun huomattiin, ettei mitenkaan ehdita takaisin Perun pohjoisosaan, josta aloitettaisiin kahden viikon laivamatka Amazonialle. Loydettiin onneksi lento Ecuadorista Panaman kautta Manaukseen(keskella Amazoniaa). Lento lahtee maaliskuun lopussa, joten meille jaa nyt viela pari viikkoa aikaa tutustua Ecuadoriin. Jee!!

Outoa, tuntuu, etta ei ole mitaan erikoista kerrottavaa. Rantaelama on aika simppelia, itsestakin tuntuu, etta siella tyhmenee tiukkaa tahtia. Com'on jos ainoat paatokset, mita taytyy paivan aikana suorittaa-->"Hmm, mitakahan sois tanaan" tai "Laittaiskohan 30 fsp aurinkorasvaa vai riittaisko 20??". Niinpa niin. Quitossa olen yrittanyt miettia jopa vahan kesaa ja sen kuvioita... kaikki on vain massaa, joka pyorii olomuodottomana ymparilla. Jeps. Kiitos kuvakommenteista - niita voi jattaa myos Flickriin!

Palaan nyt asioiden pariin, kun kerrankin pystyn. Jatkakaa samaan malliin. So will i.