Päivittäkää ystävällisesti kirjanmerkkinne sekä RSS-syötteenne osoitteet. Uutena ominaisuutena nyt myös kommenteilla on oma RSS-syötteensä.

Ystävällisesti,

Petrus Repo

muutto

Millaisesta jäsenmaksun korotustarpeesta keskustelisimme ilman Domus Academican rakennushanketta? Teinpä pienen laskelman.

1) Tarkastellaan syksyn 2007 ja kevään 2008 HYYn jäsenmaksua, joka oli yhteensä 34,70 euroa ilman YTHS:n osuutta. Tästä päätettäessä vuonna 2007 ei budjetissa ollut vielä kiinteitä Leppäsuosta aiheutuvia kuluja, eikä jäsenmaksua vuonna 2007 korotettu Leppäsuosta johtuvista syistä.

2) HYYllä oli vuoden 2007 lopussa 32.396 jäsentä.

3) HYYllä arvioidaan olevan lukuvuodella 2009-2010 enää 28.500 jäsentä. Pudotus johtuu syksyn 2008 maisteripiikistä sekä YTHS:n päätöksestä rajata jatko-opiskelijat opiskelijoiden terveyspalvelujen ulkopuolelle. Jälkimmäiseen on varauduttu 1000 jäsenen vähenemisenä syksyllä 2009, mutta kehyksessä syksyn jäsenmäärän oletetaan perustutkinto-opiskelijoiden osalta pysyvän samana.

4) Jäsenmäärän pieneneminen lukuvuoteen 2007-2008 verrattuna ilman jäsenmaksun korotusta vähentää HYYn tuloja noin 135.000 euroa [= (32400-28500)*34,70e]. Jäsenmaksukannan pieneneminen aiheuttaa siten 4,74 euron korotuspaineen [= 135.000e/28.500].

5) HYYn toimintatalouden työntekijöiden palkankorotusten arvioidaan olevan 43.000 euroa vuonna 2009. Jäsenkohtainen korotuspaine on 1,51 euroa [= 43.000e/28.500].

6) SYL reagoi omassa keskipitkän aikavälin taloussuunnitelmassaan ylioppilaskuntien jäsenmaksukannan pienenemiseen korottamalla omaa jäsenmaksuaan 0,50 euroa joka vuosi seuraavan viiden vuoden ajan. Tämä siirtyy suoraan 0,50 euron korotuspaineena HYYn jäsenmaksuun.

YHTEENVETO

Yhdessäkään ylläolevassa kohdassa ei oteta kantaa Leppäsuon tuottamiin kustannuksiin, eli niiden mukainen korotuspaine ilman Leppäsuota on yhteensä 6,75 euroa. Hallituksen esityksessä edustajistolle jäsenmaksua esitetään korotettavaksi 5,00 euroa, ja tähän lukuun on laskettu mukaan myös Leppäsuon aiheuttama kulupaine.

Olen sitä mieltä, että hallituksen esitys jäsenmaksun korottamiseksi ei riitä, vaan jäsenmaksua tulee korottaa vähintään sen verran, että korotuksella katetaan muut kuin Leppäsuon vuoksi lisääntyneet kustannukset. Leppäsuon myötä HYYn vuosittaiset kustannukset kasvoivat vuoden 2009 talousarvioon noin 700.000 euroa. Tätä tasapainotettiin vuonna 2008 tehdyin säästölinjauksin, jotka ovat laskentatavasta riippuen 390.000-470.000 euroa (*).

TALOUSENNUSTE PÄVITETTÄVÄ

Viimeistään vuoden 2010 talousarviota laadittaessa olisi syytä tehdä päivitetty laskelma siitä, mikä on HYYn tämänhetkinen säästötarve. Laskelmat olisi mukavaa saada jo keskipitkän aikavälin taloussuunnitelman (KTS) laatimiseen, mutta en oikein tiedä, uskaltavatko edustajistoryhmät linjata syksyn KTS:ssä mitään, koska vaalit ovat siitä vain parin kuukauden päässä.

Ystävällisesti,

Petrus Repo

(*) =

LASKELMA VUONNA 2008 LINJATUISTA SÄÄSTÖISTÄ (tästä varmaan puuttuu jotain)

Vuonna 2008 tehtyjen linjausten mukaiset toimintatalouden leikkaukset:

• yhteensä 393.000e (entinen vuokra Domman poistuvissa tiloissa)
• yhteensä 466.000e (uusi vuokra Domman poistuvissa tiloissa)

Lisäksi huomioitava seuraavat, jotka eivät ole em. säästölukemassa mukana:

• Domuksen uusien tilojen uudelleenjärjestelyillä HYY Yhtymälle saavutettu noin 750.000 euron kertasäästö arvonlisäveron hyvitysoikeudessa
• Em. alv-säästöstä aiheutuva pienempi tarve lainannostolle, suora säästö korkokustannuksissa (kevyt hattuarvio 10v-jaksolla noin 200.000e)
• Jäsenlainarahaston purkamisesta aiheutuva 135.000 euron lisäys käyttörahaston pääomassa ja sihteerin epäsuora työmäärän väheneminen.

Palvelut:

• Vanhan yo-talon järjestökäytöntuki 40.000e
• Hallituksen vapaaehtoiset työeläkemaksut 16.500e
• Vuosijuhla 5.000e
• Vuosijuhlaviikko 3.000e
• Tuutorikoulutus 4.500e
• Uusien illat 4.000e
• Yo-kalenteri 15.000e
• SSI 3.000e
• Projektiavustukset 4.000e
• Järjestöjen tietotekniikkapalvelut 13.500e
• Yo-lehden järjestöpalsta 40.000e
• Lounastuki 6.000e
• Kuljetustuki 5.000e
• YHTEENSÄ 160.000e

Vanhat tilat:

• Domma D1 367m2, 53.000e à 12e :: 97.000e à 22e
• Domma B1 338m2, 60.000e à 14,50e :: 89.000e à 22e
• YHTEENSÄ vuokrat 113.000e (vanha vuokra Dommalla)
• YHTEENSÄ vuokrat 186.000e (uusi vuokra Dommalla)

Uudet tilat:

• Kamarimusiikkisali pois 90.000e (poistuva uusi kustannus)
• Kattosauna Yhtymälle 30.000e (verrattuna vuokraan joka ois maksettu)
• YHTEENSÄ 120.000e

kehys jäsenmaksu

HYAL eli Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset pitää vuoden ensimmäisen järjestösaunan, jossa järjestöaktiivit pääsevät tapaamaan toisiaan ja kertomaan ideoistaan. Moni asia on HYYllä muuttunut viimeisen vuoden aikana ja on nyt hyvä puhua vähän uudistetuista tiloista ja niiden käytöstä. Ajankohtaista on myös toiminta-avustusten hakeminen, joka tuntuu joka vuosi olevan ihmeen hankala järjestelmä. Nyt paikalla on paljon auttavia ihmisiä, jotka osaavat antaa vinkkejä.

Saunomme ensimmäistä kertaa Domus Gaudiumin uudella kattosaunalla 17.2.2009. Tilaisuus alkaa klo 18.15 keskustelutilaisuudella matlun klusterissa samassa osoitteessa kahta kerrosta alempana. Toivoisimme järjestöistä kahta edustajaa paikalle. Jos paikka ei ole entuudestaan tuttu niin ei huolta, tapaamme Domman B-talon ja Gaudiumin välisellä aukiolla klo 18.00. Jos tulee kysyttävää niin allekirjoittaneelle saa soittaa numeroon 050-3463139.

Nyt kaikki mukaan ja tapaamaan järjestökavereita!

Nähdään saunalla!

Nyt sitten Lyyra-alennuksen saa vain korttia näyttämällä. Mikäs siinä, mutta kuitenkin kärsin itsekin monien muiden kumpulalaisten kanssa samasta ongelmasta eli käteisen puutteesta, koska lähellä ei ole missään automaattia.

Eli käytännössä maksan aina Lyyralla ja lataan sitä pankkikortilla. Nyt kun lataus ei enää onnistu niin siirryn maksamaan pelkästään pankkikortilla ja tietenkin maksuun meneekin yhtäkkiä aivan yhtä pitkä aika kuin mitä menisi jos lataisin pankkikortilla Lyyraa.

Huonona puolena se, että nyt joudun tietenkin maksamaan aina kortilla enkä lataamaan vain parin viikon välein rahaa. Eli sanoisin että koko jonojen lyhennysprosessi aiheuttaa vain niiden pidentymistä.

Kaiken tämän voisi välttää jos lataisi lyyralle rahaa etukäteen verkossa. En kuitenkaan kanna pankkiavaimia mukanani, joten kun olen päässyt kotiin, olen jo täysin unhohtanut että lyyralla ei ole rahaa ja ongelma muistuu vasta seuraavana päivänä kun yritän uudelleen maksaa sillä.

Eli en näe ongelman varsinaisesti poistuneen, vaan aihetuttaneen lisää ongelmia. Ihmiset siis pakotettiin jonojen lyhenemisen verukkeella käyttämään järjestelmää, joka ei toimi. Kuulen joka päivä valitusta siitä kuinka kortille ei ole mennyt rahaa, kuinka pankki ei toimi tai tietyiltä pankeilta ei edes voi ladata rahaa ja kuinka turha paikka Lyyran verkkopalvelu on.

Lyyran verkkosivusto on epäonnistunut kokeilu saada opiskelijoille jokin kohtaamispaikka verkossa. Kuitenkaan kukaan ei oikein innostunut palvelusta, kun samaan aikaan facebook kahmi käyttäjät itselleen. Nyt kun kukaan ei käytä verkkopalvelua, päätettiin ihmiset pakottaa sinne Lyyran latauksen avulla. Tuleepa mieleen Wanhan kuppila, jota on yritetty saada opiskelijoiden kohtaamispaikaksi vaikka kuinka kauan. Ehkä opiskelijat pitäisi pakottaa sinnekin viemällä anniskeluoikeudet muista keskustan kuppiloista.

Eli milloin oma tappio pitäisi myöntää ja ryhtyä suunnittelemaan miten päästä eteenpäin? Useat järjestöt voisivat kaivata wikipalveluita ja tapahtumakalentereita. Jos Lyyra lähtisi tarjoamaan järjestöille toimivia ja tarpeellisia palveluita, niin jäsenetkin seuraisivat perässä. Nyt siis on aika miettiä uudelleen mikä palvelee jäsenistöä ja mikä järjestöjä!

Uudistus nousi jälleen kerran esiin HYYn tämän vuoden talousarviosta päätettäessä. Koska nyt ilmassa näyttäisi olevan tavallista enemmän tahtoa saada jotain aikaan, olisi uudistusta valmisteltaessa ehkä syytä ottaa opiksi aiemmista virheistä. Tässä siksi joitain ajatuksia siitä, millaisia kysymyksiä uudistuksen yhteydessä tulee vastaan, sekä hieman osittaisia vastauksia niihin.

Yleisiä periaatteita

Läpinäkyvyys ja ennakoitavuus toteutuvat parhaiten jonkinlaista pisteytysmallia käytettäessä. Järjestön toiminta pisteytetään erilaisten kriteereiden mukaan, minkä jälkeen avustuspotti jaetaan järjestöjen kesken niiden pistemäärien mukaisessa suhteessa. Järjestöjä ei luokitella esimerkiksi ainejärjestöihin, osakuntiin ja muihin järjestöihin, vaan kaikki järjestöt pääsevät osallisiksi samasta avustuspotista.

Yhtenäisyyden vuoksi toiminta-avustus ei perustu järjestön nimeen, vaan samasta toiminnasta myönnetään sama määrä avustusta riippumatta siitä, onko kysymys ainejärjestöstä, osakunnasta, kuorosta vai urheiluseurasta. Toinen näkökulma samaan periaatteeseen on, ettei järjestön toimintaa verrata sen tarkoitukseen vaan kaikille yhteisiin kriteereihin.

Näistä periaatteista on ehkä kuitenkin hyvä tehdä kaksi poikkeusta. Ylioppilasteatteria ja musiikkikorporaatioita kohdellaan muutenkin eri kriteerein kuin muita HYYn piirissä toimivia järjestöjä, joten ehkä myös niiden toiminta-avustukset olisi hyvä jakaa omalla tavallaan. Toisaalta taas avustuksia jakavat talousjohtokunnassa poliittisten järjestöjen edustajat, joten selkeiden eturistiriitojen välttämiseksi olisi suotavaa, että poliittisten järjestöjen toimintalisä jaettaisiin eri potista kuin muiden järjestöjen avustukset. Jakomalli itsessään voi olla niidenkin kohdalla sama.

Miksi ja mihin tarkoitukseen?

Tätä kysymystä HYYssä ei ole suuremmin mietitty. Nykyisin toiminta-avustukset jaetaan näennäisen arvoneutraalisti etupäässä järjestöjen toiminnan volyymin perusteella. Mitä enemmän toimintaa, mitä monipuolisempaa toiminta on ja mitä suuremmat osallistujamäärät, sitä enemmän avustusta tulee. Toisaalta avustusta myönnetään lähinnä sellaiseen toimintaan, jonka järjestäminen vaatii rahaa. Sen sijaan järjestöä ei palkita esimerkiksi ansiokkaasta edunvalvontatyöstä, koska se perustuu lähinnä vapaaehtoistyöhön nollakustannuksin.

Sinänsä melkein minkä tahansa poliittisen näkemyksen voisi muuntaa kannaksi siihen, millä perusteilla toiminta-avustusta olisi syytä myöntää. Ehkäpä kaikkein mielekkäin kanta löytyy kuitenkin luonnoksesta uudeksi yliopistolaiksi:

"Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua 2 §:ssä säädetyn yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen."

Ylioppilaskunta voisi siis myöntää järjestöille toiminta-avustusta sen omaa tarkoitusta edistävästä toiminnasta.

Kriteerit

Yliopistolain mukainen tarkoitus voidaan purkaa esimerkiksi seuraaviksi neljäksi kriteeriksi.

Yhteisön koko: Tämä kriteeri mittaa sitä, kuinka monen HYYn jäsenen keskinäisenä yhdyssiteenä järjestö toimii. Koska järjestöjen jäsenmäärät eivät ole yhteismitallisia ja niiden toiminnan muodot vaihtelevat huomattavasti, on yhteisön kokoa syytä arvioida monin eri kriteereihin. Järjestön muodostamaan yhteisöön voivat kuulua esimerkiksi sen tapahtumiin osallistuvat, irkkikanavalla keskustelevat ja opiskelijahuoneessa aikaansa viettävät ihmiset.

Toiminta: Tämä kriteeri vastaa pitkälti sitä, minkä perusteella toiminta-avustusta nykyisin myönnetään. Koska yliopistolaki mainitsee sosiaalisten lisäksi myös henkiset pyrkimykset, on ehkä paikallaan painottaa jossain määrin esimerkiksi kulttuuri-, julkaisu- ja opintopiiritoimintaa, seminaarien ja keskustelutilaisuuksien järjestämistä ja muuta vastaavaa.

Vaikuttaminen: Tämä kriteeri kattaa karkeasti ottaen ylioppilaskunnan etu- ja kansalaisjärjestöroolien mukaisen toiminnan. Painopisteen on syytä olla edunvalvonnan puolella, sillä ylioppilaskunnassa vallitsee laaja yksimielisyys sen ensisijaisuudesta. Vaikuttamista on syytä tulkita laajasti, ja esimerkiksi ainejärjestöillä sen alle voisi kuulua perinteisen koulutuspoliittisen ja opintotoiminnan lisäksi myös esimerkiksi tuutorointi sekä yhteistyö alan yritysten ja ammattiliittojen kanssa.

Aktiivien määrä: Tämä kriteeri poikkeaa muista siinä, ettei se keskity järjestön toimintaan vaan sen HYYn jäsenille tarjoamiin mahdollisuuksiin toimia ja vaikuttaa. Virkailijamäärien laskemisen sijaan tässä on syytä on syytä arvioida järjestön aktiivien määrää monin eri kriteerein. Ellei erityisiä perusteita muuhun ole, voidaan olettaa, että järjestön aktiivit jakautuvat HYYn jäseniin ja ulkopuolisiin samassa suhteessa kuin sen jäsenetkin.

Pisteytys

Siihen, miten yllä mainittuja kriteereitä arvioidaan ja pisteytetään, liittyy monia vaikeitakin poliittisia ja teknisiä kysymyksiä. Siksi en edes yritä mennä tässä yksityiskohtiin. Yleisellä tasolla on syytä huomioida, että koska HYYn piirissä toimivien järjestöjen koko vaihtelee huomattavasti, on kaikkien kriteereiden oltava pohjimmiltaan määrällisiä. Tämä ei luonnollisestikaan estä laatukerrointen käyttöä esimerkiksi yhteisön tiiviyden tai edunvalvonnan ansiokkuuden perusteella.

Painotukset

Eräs keskeinen poliittinen valinta on, miten eri kriteereitä painotetaan toiminta-avustuksia jaettaessa. Voidaan kuitenkin arvioida, että toiminta ja vaikuttaminen ovat tärkeämpiä kriteereitä kuin yhteisön koko, joka taas on tärkeämpi kuin aktiivien määrä. Tältä pohjalta painotukset voisivatkin olla esimerkiksi yhteisön koko 25%, toiminta 30%, vaikuttaminen 30% ja aktiivien määrä 15%.

Kriteereiden yhdistäminen

Eri kriteereistä saatujen pisteiden yhdistäminen yhdeksi lukuarvoksi ei ole mikään suoraviivainen tehtävä. Ei ole edes mitenkään ilmeistä, mitä tarkoittaa vaikkapa se, että toiminnan painoarvo avustuksissa on 30 prosenttia. HYYssä tätä on yleensä tulkittu niin, että jos yhteispistemäärä voi olla korkeintaan 100, saadaan toiminnan perusteella korkeintaan 30 pistettä. Kuitenkin jos eri kriteereiden pistemäärien jakaumat poikkeavat olennaisesti toisistaan, saattavat todelliset painotukset olla jotain aivan muuta kuin haluttiin.

Selkeämpi vaihtoehto olisi määrittää jokaiselle kriteerille oma summansa ja jakaa se järjestöjen kesken niiden tästä kriteeristä saamien pistemäärien mukaisessa suhteessa. Toiminta-avustusten kokonaissumma ilman korporaatioita ja poliittisia järjestöjä on nyt 141 900 euroa, joten yhteisön koon perusteella jaettaisiin 35 475 euroa, toiminnan ja vaikuttamisen perusteella 42 570 euroa kummastakin ja aktiivien määrän perusteella 21 285 euroa. Näin eri kriteerien pisteytysten ei tarvitsisi olla millään tavoin yhteismitallinen, vaan kunkin kriteerin pisteyttämiseen voitaisiin käyttää siihen parhaiten soveltuvia menetelmiä. Lisäksi talousarvioon saataisiin kätevästi neljä avustussummaa, joiden suuruuksia edustajisto voi suuressa viisaudessaan linjata niin halutessaan.

Jakoprosessi

Toiminta-avustukset valmistelisi edelleen TJK. Hakemukset jaettaisiin satunnaisesti TJK:n jäsenille niin, että kunkin järjestön paperit lukisi 3-4 ihmistä. Arvonnassa olisi syytä pyrkiä siihen, että jokainen arvioija pääsisi lukemaan myös joidenkin toisten samankaltaisten järjestöjen hakemukset, mutta kysymys olisi eri järjestöistä eri arvioijilla. Järjestön saama pistemäärä kustakin kriteeristä olisi arvioijien antamien pistemäärien keskiarvo.

On luonnollista ja väistämätöntä, että koska arviointi perustuu viime kädessä muutaman ihmisen subjektiivisiin arvioihin järjestöstä ja sen toiminnasta, esiintyy avustussummissa satunnaisvaihtelua. Hakemusten arpomisen eri arvioijille ja arvioimisen eri vertailuryhmissä pitäisi kuitenkin taata se, että muutaman vuoden avustusten keskiarvo on suurella todennäköisyydellä lähellä "oikeaa" (mitä se sitten tarkoittaakaan). Satunnaisvaihtelun hillitsemiseksi ja suurten muutosten ehkäisemiseksi voisi kuitenkin olla paikallaan jakaa 50% avustuksesta edellisvuoden avustuksen ja toiset 50% saatujen pisteiden perusteella.

Tilat ja varallisuus

Varsinaisten avustuskriteereiden ohella on usein puhuttu siitä, pitäisikö HYYltä saatujen järjestötilojen tai järjestön varallisuuden ja muiden tulojen vaikuttaa toiminta-avustukseen. Tilojen vaikutusta käsittelin jo edellisessä kirjoituksessa, joten seuraavaksi on tarveharkinnan vuoro.

Toiminta-avutustusten tarveharkintaisuuden taustalla on ajatus, ettei rikkaita järjestöjä tarvitse tukea niin paljon kuin köyhiä. Tämä ajatus on kuitenkin virheellinen: eihän rikkaalla järjestöllä sinänsä ole köyhää järjestöä parempia edellytyksiä järjestää toimintaa, jos sen taloudenpito on vastuullista. Eihän kukaan ole vakavissaan ehdottamassa sitäkään, että koska HYYllä on paljon omaisuutta, ei sen tarvitse leikata toimintaansa talouden tasapainottamiseksi, vaan se voi myydä omaisuuttaan toiminnan turvaamiseksi.

Varallisuuden sijasta järjestön toimintaedellytykset riippuvatkin enemmän sen tuloista. Niinpä tarveharkinnassa tulisikin keskittyä siihen, millaisia muita mahdollisuuksia järjestöllä on toimintansa rahoittamiseen HYYn myöntämien avustusten lisäksi. Pääpainon olisi syytä olla ulkopuolisilta sekä omaisuudesta saatavassa rahoituksessa, kun taas järjestön omilta tai HYYn jäseniltä perittävistä osallistumis-, jäsen- ja muista maksuista ei tulisi sakottaa.

Tarveharkinnan tarkempia kriteereitä ei ole helppo määrittää niin, että ne kohtelisivat järjestöjä tasapuolisesti. Pelkkä varainhankintaan ja avustuksiin keskittyminen johtaa harhaan, sillä esimerkiksi järjestön toimintaan keskeisesti kuuluvat ja merkittävää voittoa tuottavat bileet voivat olla tuloslaskelmassa yhtä hyvin varsinaista toimintaa kuin varainhankintaakin. Pelkkien bruttosummien tarkastelu ei ole mielekästä, jos bileiden järjestämiseen menee siihenkin merkittäviä summia rahaa. Toisaalta nettosummien käyttäminenkin voi johtaa harhaan, sillä tuloslaskelman samalla rivillä voi olla niin voittoa tuottavia kuin rahaa kuluttaviakin kokonaisuuksia, jolloin järjestöä itse asiassa rangaistaisiin tuloslaskelman läpinäkyvyydestä.

Moni järjestö saa myös erilaisilta sitä lähellä olevilta yhteisöltä tukea, joka saattaa lisätä olennaisesti sen toimintaedellytyksiä, vaikka ei suoranaisesti näykään tuloslaskelmassa. Pelkän rahallisen tuen huomioiminen johtaisi siis helposti järjestöjen eriarvoiseen kohteluun. Ehkäpä tarveharkinnassa ei olekaan mahdollista päästä kovin objektiivisiin kriteereihin, vaan subjektiivinen arvio toiminta-avustuksen merkityksestä järjestön toimintaedellytyksille on parasta, mitä realistisesti voidaan odottaa. Ehkäpä enempään ei ole tarvettakaan, vaan hakemusten arvonta eri arvioijille ja järjestöiltä saatu palaute johtavat yhtenäisen linjan kehittymiseen muutamassa vuodessa.

Kokonaan oma kysymyksensä on, miten tarveharkinta teknisesti toteutettaisiin. Yksi mahdollinen vaihtoehto on jokaiseen kriteeriin sisällytettävä tarveharkintakerroin. Vai olisiko esimerkiksi vaikuttaminen parempi jättää kokonaan tarveharkinnan ulkopuolelle? Erilaisia kysymyksiä ainakin riittää, eikä hyvien vastausten löytäminen niihin ole aina kovin helppoa.

Toteutustapa

Tilapalikan voi toteuttaa esimerkiksi osana toiminta-avustusten jakoa. Tässä vaihtoehdossa toiminta-avustuksesta leikattaisiin sitä suurempi summa, mitä paremman tilan järjestö on HYYltä saanut.

Myös sellaisesta vaihtoehdosta on puhuttu, että tilan vaikutus olisi jokin tilan hyvyydestä riippuva prosenttiosuus toiminta-avustuksesta. Tällainen malli ei välttämättä ole kovin mielekäs, sillä se suosii järjestöjä, joilla on suuret tilat suhteessa toiminta-avustukseensa.

Toisaalta järjestöiltä voitaisiin periä myös suoraa tilavuokraa, jolloin sitä maksaisivat nekin järjestöt, jotka eivät saa toiminta-avustusta. Tässä tapauksessa vuokra olisi tilakohtainen ja järjestöt maksaisivat sitä siinä suhteessa, kuin ne tilaa käyttävät. Jos vuokra olisi keskimäärin euron neliöltä kuukaudessa, joutuisi tyypillinen aine- tai harrastejärjestö maksamaan noin 100 euroa vuodessa. Joidenkin osakuntien ja harrastejärjestöjen vuokrat liikkuisivat puolestaan 1000 - 2000 eurossa.

Vaikutus toiminta-avustuksiin

Tilojen vaikutus voidaan toteuttaa joko leikkaamalla toiminta-avustuksia tai palauttamalla maksetut tilakorvaukset jakopottiin. Edellinen vaihtoehto ei ole hyväksyttävissä, sillä järjestöjen toiminta-avustukset ovat vuosien saatossa kutistuneet järjestömäärän kasvaessa ja inflaation myötä. Toisaalta samaan aikaan järjestöt pitävät avustuksia tärkeimpänä tukimuotona ja toivovat korotusta niihin. Jälkimmäinen vaihtoehto taas on harkittavissa, mutta sitä ei voida toteuttaa ilman, että toiminta-avustusten jakoperiaatteet uusitaan samalla.

Tavoitteet

Edellä mainituista vaihtoehdoista saadaan kuusi erilaista yhdistelmää, joiden keskinäinen paremmuus riippuu siitä, mitä tilakustannusten käyttöönotolla tavoitellaan.

Jos tavoitteena on suoranainen säästö, on ilmeistä, että uudistus on syytä tehdä toiminta-avustuksia leikkaamalla. Erillinen tilavuokra on tämän tavoitteen kannalta toiminta-avustuksesta leikattavaa tilakorvausta parempi, sillä silloin tilastaan maksavat myös järjestöt, jotka eivät hae toiminta-avustusta tai joiden tilavuokra nousee avustusta suuremmaksi. Järjestötiloja on yhteensä noin 2600 neliömetriä, joten euron keskimääräisellä neliövuokralla säästyisi vuodessa noin 31 000 euroa.

Toisaalta säästöjä voidaan saada välillisesti, jos riittävän moni järjestö toteaa tilakustannusten seurauksena, etteivät ne oikeasti tarvitsekaan järjestötilaansa niin paljon. Tämän tavoitteen suhteen toiminta-avustuksesta erillinen tilavuokra on ylivoimainen, sillä silloin kaikki HYYn tiloissa toimivat järjestöt joutuvat harkitsemaan tilansa tarpeellisuutta. Toisaalta kovin pienillä muutoksilla tilojen käyttäjissä ei saavutettaisi mitään, sillä järjestötilojen ulosvuokraus onnistuu pääsääntöisesti vain kerros kerrallaan.

Uuden ylioppilastalon A-portaasta tai Kupolista mikään ryhmä tuskin olisi ensimmäisenä luopumassa. Kolmannen ylioppilastalon tilojen käyttäjät taas ovat pääosin sen verran maksukykyisiä ja isoissa blokeissa liikkuvia, etteivät ne olisi ainakaan ensimmäisten joukossa luopumassa tiloistaan. Lähinnä mahdollisia ulosvuokrattavia tiloja olisivatkin Uuden ylioppilastalon B-portaan 3. ja 4. kerrokset sekä kolmannen ylioppilastalon pikkuklusteri, joista kukin on säästönä samaa suuruusluokkaa kuin 1,2 - 1,5 euron neliövuokra. Ensimmäisinä tiloistaan lähdössä olisivat luultavasti jotkut Uudelle ylioppilastalolle sijoitetut aine- ja harrastejärjestöt, joita alkaisi poistua jossain euron ja kahden neliövuokrien välillä.

Vaikka tavoitteena olisi ennen kaikkea järjestöjen tasapuolinen tukeminen niiden toiminnan määrään (ja muuhun vastaavaan) nähden, pysyisivät tilavuokrat ylivoimaisena vaihtoehtona. Todellinen tuki tiloja käyttäville järjestöillehän on HYYn itse tiloista maksama vuokra, joten järjestöiltä perittävä korvaus tulee suhteuttaa siihen. Vuokraa (tai ainakin alennettua sellaista) on tässä tapauksessa syytä periä myös järjestöiltä, jotka eivät hae toiminta-avustusta, sillä tilat ovat kustannuksiltaan selvästi toiminta-avustuksia merkittävämpi tukimuoto. Toisaalta samasta syystä perityt vuokrat on syytä palauttaa takaisin avustuspottiin, jotta tasapuolisuus toteutuisi mahdollisimman hyvin. Lisäksi samassa yhteydessä olisi syytä tarkastella muitakin toiminta-avustusten kriteereitä, jotka vaikuttavat järjestöjen ja sen kautta HYYn jäsenten kohtelun tasapuolisuuteen.

Myös siitä on puhuttu, että korvauksen periminen tiloista saisi järjestöt pitämään parempaa huolta niistä. Tämän ajatuksen harhaisuuden ymmärtämiseksi riittää ajatella, miten hyvässä kunnossa itse kukin asuntoaan pitää ja millaisia kauhutarinoita HOASin soluista kuulee.

Ajankohta

Edustajisto toivoi, että tilakustannukset huomioitaisiin jo vuoden 2010 toiminta-avustusjaossa. Tämä ei kuitenkaan ole mielekästä eikä varmaan myöskään hyvän hallintotavan mukaista, sillä järjestöt ovat saaneet tilat vuosiksi 2009 - 2010 siinä uskossa, ettei niiden käytöstä peritä korvauksia. Järkevämpää olisikin valmistella uudistus tänä vuonna, mutta ottaa se käyttöön vasta seuraavan tilajaon jälkeen vuoden 2011 toiminta-avustusjaossa. Näin järjestöt voisivat seuraavan tilajaon yhteydessä ilmoittaa, minkä verran ne ovat tilastaan enimmillään valmiita maksamaan, tietäen samalla, millaiset tilat tällä summalla voi odottaa saavansa.

Yhteenveto

Jos järjestötiloista peritään käyttökorvausta, se on syytä periä tilavuokran muodossa. Vuokra määritetään tilan koon ja laadun perusteella ja jaetaan tilaa käyttävien järjestöjen kesken niiden käyttömäärien suhteessa. Se, kuinka suuri osa vuokrista palautetaan avustuspottiin, riippuu lähinnä siitä, missä määrin painotetaan säästötarvetta ja missä määrin järjestöjen tasapuolista kohtelua vuokrien perimisen kriteerinä. Toisaalta on syytä muistaa, että järjestöt pitävät toiminta-avustuksia tärkeimpänä tukimuotona ja ovat jo pitkään toivoneet niihin korotusta.

Vuokrat voidaan ottaa käyttöön vasta vuoden 2011 toiminta-avustusjaossa. Niiden periminen on kuitenkin syytä valmistella jo tänä vuonna tehtävän yleisen toiminta-avustusuudistuksen yhteydessä. Näin järjestöt ovat tilojen haun avautuessa loppukeväästä 2010 tietoisia siitä, mitä tilojen käyttö tulee maksamaan. Samassa yhteydessä on myös syytä arvioida, missä määrin järjestön kyvyn rahoittaa toimintaansa muutenkin kuin HYYn toiminta-avustuksella ja jäseniltä perittävillä maksuilla tulisi näkyä avustussummassa.

Yksi koulutuspolitiikan suurimmista ongelmista on tiedottaminen. Monista asioista esim. laitoksilla ja tiedekunnissa tapahtuvat ilman, että opiskelijat tai ainejärjestöt saavat tietävät päätöksistä mitään. Tämä johtuu siitä, että aineistot ym. ovat monesti salassa pidettäviä, mikä on ongelma mihin on vaikea saada ratkaisua. Ymmärrän sen että joskus siellä käsitellään mm. henkilökuntaan ym. liittyviä asioita, mutta missä on demokratian ja hyvän hallintotavan mukainen läpinäkyvyys?

Toinen ongelma on se, että hallinnon opiskelija edustajat eli tuttavallisemmin Hallopedit eivät aina kerro niitä tietoja, joita salassapitovelvollisuus ei koske eteenpäin. Tai sitten ihmiset, jotka ovat saaneet vastuun osallistua kokouksiin, eivät käy siellä koskaan. Tällöin syömme itseltämme uskottavuutta siinä, että tarvitsemme lisää opiskelija edustajia päättäviin elimiin ja ylipäätänsä edustamaan opiskelijoita.

Kolmas lienee se, että kaikkialla opiskelijat eivät edelleenkään pääse vaikuttamaan opiskeluun liittyvissä asioissa. Mikä on erittäin huolestuttavaa.

Yksi syy ongelmiin on varmasti se, että hallopedit ovat ylityöllistettyjä. Itsellänikin on tällä hetkellä kaksi edustusta laitoksella opetussuunnitelmatyöryhmä ja johtoryhmä lisäksi liuta muita järjestöjä. Järjestöjen hallitukset ovat monesti erittäin hyvin työllistettyjä ja aikaa ei välttämättä riitä kopo asioille, mikä on sääli, koska kaikkia opiskelijoita koskevat päätökset tehdään erilaisissa valmistelevissa ja toimeenpanevissa ryhmissä.

Koulutuspoliittiset ratkaisut ovat monesti aika isoja ja kestää pitkän aikaa ennen kuin tavoitteet saadaan vietyä läpi varsinkin jos opiskelijat eivät siitä pidä meteliä ja professorit ja muu henkilökunta ei halua kehittää koulutusta eteenpäin, koska opettajillakin on akateeminen vapaus opetuksen suhteen. Järjestöillä on kyllä mahdollisuus tuoda tavoitteita ja muita asioita sidosryhmien ja yhteistyötahojen tietoon, mutta asiat etenee paremmin, kun se lähtee liikkeelle jäsenien ja hallopedien kautta. Järjestöt voivat olla päivittäisessä keskusteluyhteydessä henkilöiden kanssa jotka asioista päättävät ja niihin vaikuttavat.

Opiskelijoita on välillä hankala saada mukaan toimintaan ja jos niitä saadaan kuinka pitää yhteyttä heihin sekä sitouttaa heidät siihen toimintaan. Monesti opiskelijat ajattelevat että ainejärjestö kyllä hoitaa nuo asiat, mutta mielestäni nuo ei järjestöläiset saattaisivat olla hyvä ratkaisu. Omasta kokemuksesta järjestöissä voin sanoa, että välillä joukossa ajatusten monimuotoisuus ja moninaisuus saattavat kaventua ja ”ulkopuoliset” toisivat uutta tuulta ajatuksiin.

Valitettavasti meillä Helsingissä tuntuu välillä olevan opiskelijoilla sellainen mielikuva ainejärjestöstä, että se on läpitunkematon kuppikunta, joka nyt tekee jotain ja ehkä välillä järjestää jotain, mutta kai ne bileetkin on vaan hallituslaisille – sanoin sen nyt ääneen. Toiseksi, että “haluan vain opiskella”, mikä on erittäin ymmärrettävää aina siihen asti, kun opetusta myös kyseenalaistetaan.

Jos mennään vaan lampaina laput silmillä putkeen ja tullaan kerittynä ulos – mitä lopulta jää käteen? Kyseenalaistamalla ja palautteella kehitetään opetusta. Monesti opettajat vain keskittyvät siihen, mitä he ovat omissa tutkimuksissa ja väitöskirjoissaan tutkineet. Muu tieto ammennetaan kirjoista joissa ehkä on heidän tutkimuksiaan ja opetus metodeita kyseenalaistavia asioita.

Yritän tässä sanoa että kuka tahansa missä tahansa ja melkein milloin tahansa voi kyseenalaistaa asioita ja siihen pitää pyrkiä. Olemme yliopistossa minkä tarkoituksena on tutkia ja opettaa, mutta jos opettajat ovat jämähtäneet vielä sinne 90-luvulle tai vielä kauemmaksi he tarvitsevat vasta väittäjää. Pureskelematta ei kannata aina niellä, joskus se on tietenkin tarpeen kun tentit puskee päälle ja pitää monta asiaa niellä samaan aikaan, mutta muista kyseenalaistaa.

Kiitos, että jaksoit lukea tänne asti! Tiedän, että monet sanat voivat kirvoittaa erilaisia mielipiteitä ja mielellään kuulen ne sinulta! Tarkoitukseni ei ole loukata tai syyttää ketään, ennemminkin herätellä, kyseenalaistaa ja luoda keskustelua.

Markus Ropponen

P.S blogi on mukattu versio aikaisemmin julkaisemistani teksteistä SOOLin keskustelufoorumilla kopo-blogissa sekä Condus ry:n kopo-blogissa

hallopedi helsingin yliopisto hy kopo koulutuspoliikka

Hallituksenmuodostajan lisäksi samassa kokouksessa päätettiin myös ensi vuoden hallituksen kokoonpanosta, joka näyttää seuraavalta:

Anu Aarnio (HYAL) Otto Bruun (SitVas) Veikko Eranti (SitVas) Mia Haglund (SNÄf) Laura Keski-Hakuni (HyVi) Katri Korolainen-Virkajärvi (HYAL) Lauri Laine (HYAL) Matilda Merenmies (HELP) Niklas Piiparinen (HyVi) Juha Töyrylä (HYAL) Anu Ylianttila (OSY)

Onnittelut valituille itseni ja koko HYALin puolesta!

Kyseessä on varmasti keskustelua herättävä kokoonpano. Vääntö siitä, onko kyseessä sittarihallitus (7 sittari vs 5 poliittista) ja punaviherhallitus (mukana olevat poliittiset kun yleisen käsityksen mukaan edustavaat skaalan vasenta laitaa) alkoi jo heti uuden hallituksen järjestämässä pienehkössä mutta värikkäässä performanssissa.

Hallituksenmuodostajan valinnan yhteydessä käytiin myös keskustelua siitä, onko nykyinen kulttuuri, jossa hallitus neuvotellaan etukäteen se kaikkein paras vaihtoehto. Konkreettisia esityksiä siitä, miten asia jatkossa tulisi hoitaa, ei kuitenkaan kuultu.

09 2009 hallitus valinta

Edellisellä kerralla keväällä 2005 sähköiseen äänestykseen siirtyminen kaatui huonoon valmisteluun. Muutosta ajateltiin etupäässä sääntöteknisenä, vaikka siihen liittyvät periaatteelliset ja tekniset kysymykset olivat paljon merkittävämpiä. Jotta tästä otettaisiin opiksi, hahmottelen tässä, kuinka mahdollisesta verkkovaaleihin siirtymisestä tulisi päättää.

1. Jokainen päätöksentekoon osallistuva perehtyy aiheeseen. Sähköinen äänestäminen ei ole yksinkertainen asia eikä siitä voi tehdä perusteltuja päätöksiä arkijärjen varassa. EFFIn sähköäänestys-FAQ on paikoittaisesta teknisestä jargonista huolimatta suhteellisen hyvä tiivistelmä aiheesta.
2. Verkkovaalien eduista ja haitoista käydään riittävä periaatekeskustelu. Nähdäkseni pohjimmiltaan kysymys on siitä, voidaanko HYYn edustajistovaaleja pitää niin vähämerkityksellisinä, että vaalisalaisuudesta ja luottamuksesta ääntenlaskennan oikeellisuuteen voidaan tinkiä. Hyödyiksi voitaneen laskea muutaman kymmenen tuhannen euron säästöt joka toinen vuosi, mahdollisuus useampaan vaalipäivään sekä ääntenlaskennan nopeutuminen. Sen sijaan tutkimusten ja aikaisempien verkkovaalien perusteella ei ole odotettavissa, että mahdollisuus verkossa äänestämiseen lisäisi äänestysaktiivisuutta.
3. Jos periaatekeskustelun jälkeen vaikuttaa siltä, että verkkovaaleihin siirtyminen voisi olla mahdollisesta, tehdään vaaleihin liittyvät tärkeimmät tekniset ratkaisut. Ei ole olemassa mitään yksittäistä asiaa nimeltä verkkovaalit, johon siirtymisestä voitaisiin päättää vaalijärjestystä muuttamalla. Tekniset valinnat ratkaisevat sen, millaisia ominaisuuksia vaalijärjestelmällä on.
4. Tosiasialliset päätökset verkkovaaleista tehdään, kun tiedetään, millaiset niistä olisi tulossa. Jos halua siirtymiseen olisi, mutta tekniset ratkaisut eivät miellytä, voidaan myös palata edelliseen kohtaan.
5. Jos verkkovaaleihin halutaan edelleen siirtyä, tehdään tarvittavat muutokset vaalijärjestykseen ja annetaan ne edustajistolle hyväksyttäviksi.

Kannanotto

Vapaa julkaistavaksi

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan piirissä kahden vuoden välein tapahtuva järjestötilojen jako on jälleen ajankohtainen alkavana syksynä.

HYYn talousjohtokunnan keväällä hyväksymän järjestötilajakomallin periaatteena on erilaisten HYYn piirissä toimivien järjestöjen mahdollisimman tasapuolinen kohtelu. Ylioppilaskunnan tiloja käyttävät tällä hetkellä osakunnat, ainejärjestöt, harrastusjärjestöt sekä muut järjestöt.

Uusi ylioppilastalo rakennettiin aikana jolloin osakuntien jäsenyys oli pakollista. Viime vuosikymmeninä aine- ja harrastusjärjestöjen jäsenmäärä on kasvanut jatkuvasti suhteessa osakuntiin ja toiminta on muuttunut yhä aktiivisemmaksi. Tällä hetkellä tiloja on suhteessa eniten kuitenkin juuri osakunnilla, minkä vuoksi nykyinen tilajako ei vastaa enää tarkoitustaan.

HYYn talouteen kohdistuvien säästöjen johdosta järjestötilojen määrä ei kolmannen ylioppilastalon valmistuessa kasva. Ylioppilaskunnan historian suurimman tilajaon yhteydessä melkein kaikki järjestöt joutuvat muuttamaan tiloistaan uusiin toimitiloihin, eivätkä osakunnat ole ainoita muutoksen kohteeksi joutuneita. Mikäli tilajakoa ei saada oikeudenmukaistettua, erityisesti yhteiskunnalliset järjestöt ja harrastusjärjestöt joutuvat kärsimään. Tilaa ei ole reilua ottaa pois niiltä, joilla sitä on jo ennestään vähän.

Keväällä hyväksytyn mallin mukaan tilat jaettaisiin aikaisempaa tasapuolisemmin kaikkien järjestöjen kesken. Tässä mallissa Uudella ylioppilastalolla olevat osakunnat joutuisivat tiivistämään, minkä seurauksena ne lähentyvät tilankäytössään muita järjestöjä. Tilajaossa mukana olevista järjestöistä osakunnilla on tällä hetkellä noin puolet kaikista HYYn järjestöilleen tarjoamista järjestötiloista, vaikka niiden jäsenmäärä käsittää yhteensä alle 7 prosenttia kyseisten järjestöjen jäsenistä. Vastaavasti osakunnat järjestivät vain 17 prosenttia näiden järjestöjen vuonna 2007 järjestämistä tapahtumista.

Ylioppilaskunnan tehtävä on mahdollistaa järjestötoiminta sen kaikissa muodoissa. Uusi ylioppilastalo ei voi olla pelkästään ylioppilaskunnan menneitä aikoja vaaliva museo, vaan opiskelijoiden yhteinen, elävä kohtaamispaikka. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tilat on tarkoitettu koko ylioppilaskunnan jäsenistön käyttöön, eikä niitä voida jättää pelkästään historiallisista syistä vain osakuntien etuoikeudeksi.

HYAL:n edustajistoryhmän puheenjohtaja Lauri Laine, p. 040-7185664 HELP:n edustajistoryhmän puheenjohtaja Mikael Nuotto Talousjohtokunnan jäsen Erkki Perälä (HYYn Vihreät) Talousjohtokunnan jäsen Katariina Kohonen (Opiskelijademarit) Talousjohtokunnan jäsen Pekka Tolvanen (Sitoutumaton vasemmisto)

Lisätietoja HYAL:n edustajistoryhmän varapuheenjohtaja, talousjohtokunnan jäsen Katri Korolainen-Virkajärvi, p. 050-3447171, pj@hyal.fi

14.8.2008

Ställningstagande

Fritt att publiceras

Lokaler vid HUS måste delas upp på ett mer rättvist sätt

Fördelningen av föreningslokaler vid Studentkåren vid Helsingfors universitet händer vartannat år och är aktuell kommande höst.

Principen bakom lokalfördelningsmodellen, antaget av ekonomidirektionen vid HUS i våras, är en så rättvis behandling av föreningar vid HUS som möjligt. Studentkårens lokaler användas numera av nationer, ämnesföreningar, hobbyföreningar och andra föreningar.

Nya studenthuset var byggt när medlemskap i nationer var obligatoriskt. Under senaste årtionden har medlemsantalet i ämnes- och hobbyföreningar ökats beständigt och verksamheten har blivit alltmer aktiv i proportion med nationer. Numera har nationer ändå proportionellt mest lokaler och därför är den nuvarande lokalfördelningen inte ändamålsenlig.

Med anledning av besparningar i HUS ekonomi, antalet föreningslokaler ökar inte när tredje studenthuset tas i bruk. I samband med den största lokalfördelningen i studentkårens historia måste nästan alla föreningarna flytta och nationerna är inte de enda som påverkas av förändringar. Om lokalfördelningen inte blir mer rättvis, får speciellt samhälleliga föreningar och hobbyföreningar lida. Det är inte rättvist att ta lokaler av dem som redan nu har för lite av dem.

Enligt modellen som antogs i våras skulle lokaler bli fördelade mer rättvist än tidigare bland alla föreningar. I modellen får nationer i Nya studenthuset komprimera, men på konsekvens blir de bara närmare till andra föreningar med användningen av sina lokaler. Av föreningar med i lokalfördelningen har nationer i sitt bruk numera cirka hälften av alla föreningslokaler som HUS erbjuder till sina föreningar fast nationernas medlemsantal omfattar under 7 procent av medlemsantalet av dessa föreningar. På motsvarande sätt ordnade nationer år 2007 bara 17 procent av tillställningar av dessa föreningar.

Studentkårens uppgift är att möjliggöra föreningsverksamhet i sina alla former. Nya studenthuset kan inte vara endast ett museum som värnar om studentkårens föregående tider utan en gemensam och levande mötesplats för studenter. Lokaler med kulturhistorisk betydelse är menade för hela studentkårens medlemskår att använda och för bara historiska orsakens skull kan de inte vara en företrädesrätt för t.ex. en nation.

Lauri Laine ordförande, HYAL:s delegationsgrupp Mikael Nuotto ordförande, HELP:s delegationsgrupp Erkki Perälä ekonomidirektionens medlem, De Gröna vid HUS Katariina Kohonen ekonomidirektionens medlem, Studerande sossar Pekka Tolvanen ekonomidirektionens medlem, Obunden vänster

Mera information: Katri Korolainen-Virkajärvi ekonomidirektionens medlem, HYAL tel. 050-3447171, pj@hyal.fi

14.8.2008

HYY organisation rooms to be distributed more equally

The biannual redistribution of organisation rooms within HYY will once again take place this autumn.

The principle behind the model approved by the HYY Economic Board for the distribution of organisation rooms is to treat the different HYY-based organisations as equally as possible. The Student Union organisation rooms are now used by Student Nations, Departmental Organisations, Recreational Organisations and other organisations.

The New Student House was built at a time when membership in a Student Nation was compulsory. Over recent decades the membership of Departmental and Recreational organisations has steadily grown in comparison with the Student Nations, and the former have also become increasingly active. At present, however, the Student Nations control a disproportionate quantity of organisation rooms, and, as a consequence, the distribution of Student Union space is no longer representative of need.

Due to the budget cuts made in the Student Union economy, the space available to organisations will not increase when the Third Student House is completed. The biggest redistribution of organisation rooms in the history of the Student Union will mean that almost all organisations will have to move into new premises. Subsequently, the Student Nations are not the only ones that will face change. If Student Union space cannot be distributed more equally, the Societal and Recreational organisations in particular will suffer. It is not fair to reduce the amount of space available to those who already have relatively little of it.

In accordance with the model that was approved last spring, the organisation rooms would be distributed more equally than before amongst all organisations. In this new model, the Student Nations now situated in the New Student House would be granted less space, closing the gap between themselves and other organisations with regard to the amount of space they have access to. Of the organisations taking part in the redistribution of rooms, Student Nations currently control approximately half of all the space that HYY provides for its organisations, despite the fact that Student Nation membership accounts for less than 7 per cent of all the members of organisations requiring space. Furthermore, in 2007 the Student Nations organised only 17% of events arranged by the organisations in question.

The purpose of the Student Union is to enable organisational activities in all their forms. The New Student House cannot be merely a museum that cherishes the past, but it must be a common and vibrant meeting place for all students. The premises that hold cultural value are intended for the use of the entire membership of the Student Union and, therefore, should not be the privilege of Student Nations based solely upon historical reasons.

Lauri Laine chairman, HYAL representative group Mikael Nuotto chairman, HELP representative group Erkki Perälä member of the economy board, HYYn vihreät Katariina Kohonen member of the economy board, Opiskelijademarit Pekka Tolvanen member of the economy board, Sitoutumaton vasemmisto

More information: Katri Korolainen-Virkajärvi member of the economy board, HYAL tel. 050-3447171, pj@hyal.fi

tilajako