Alkukoti

Kesäkurssin opiskelijat ja opettajat yliopiston edustalla.

Nikolett Gulyás

Ehkei tarvitse sen kummemmin selittää, miksi olin niin iloinen keväällä 2006 saatuani tietää, että sain stipendin udmurtin kielen kesäyliopistoon. Vihdoin pääsisin taas rakkaaseen Ižkarin kaupunkiin tutustumaan paremmin udmurttien kieleen, kulttuuriin, kirjallisuuteen, tapoihin ja arkipäivään. Haluaisin kirjoituksellani innostaa muitakin lähtemään Udmurtiaan ja ehkä ensi vuonna kesäyliopistoonkin.

Karhun muotoinen maa

Udmurtian tasavalta (Udmurt Elkun) sijaitsee Venäjällä Uralin tällä puolen, Vjatka- ja Kama-jokien välisellä alueella. Sen pinta-ala on lähes 42 100 km², mikä on 0,25% Venäjän pinta-alasta – se on siis suunnilleen Alankomaiden kokoinen. Udmurtteja (aiemmalta venäjästä lainatulta nimitykseltään votjakkeja) on noin 670 000, joista suurin osa asuu autonomisen nimikkotasavaltansa alueella. Naapurissa Tatarstanissa ja vähän kauempana Baškiriassakin asuu huomattava määrä udmurtteja. Udmurtin kieli kuuluu uralilaisiin kieliin, suomalais-permiläiseen haaraan. Sen lähin sukukieli on komi. Vaikka se on sekä unkarille että suomelle melko kaukaista sukua, kielten välillä voi löytää monia samankaltaisuuksia sanastossa ja kieliopissa.

Kesäyliopistossa

Udmurtian valtionyliopisto on jo useina vuosina järjestänyt kesäyliopiston, udmurtiksi gužem kurs. Reilut kolme viikkoa kestävä kurssi alkaa yleensä heinäkuun puolivälissä. Sinne saapuu opiskelijoita eri puolilta maailmaa, ja heille on intensiivisen kielenopetuksen lisäksi tarjolla myös monenlaista muuta ohjelmaa. Kesällä 2006 opiskelijajoukko oli poikkeuksellisen pieni. Meitä oli viisi: minun lisäkseni kaksi opiskelutoveriani Laura Horváth ja Zsombor Bogdán Budapestistä, szegediläisopiskelija Csilla Horváth ja tšekkiläinen unkarinopiskelija Jiří Novák. Toisin kuin me unkarilaiset, Jiří ei ollut vielä opiskellut udmurttia, joten hänet sijoitettiin yksinään alkeiskurssille.

Kielenopetus

Opettajamme Galina Lesnikova, Dimitri Jefremov, Mira Anatoljevna ja Natalia Iljina tekivät kaikkensa, jotta saisimme räätälöityä, vaihtelevaa ja samalla perusteellista opetusta. He pitivät meille erilaisia oppitunteja joka päivä aamusta puolillepäivin. Tehtävät ja materiaalit olivat hyvin vaihtelevia. Opiskelimme esimerkiksi metsän eläinten nimiä, kausatiivisten verbinjohdinten käyttöä, sanojen painotusta, objektin päätteen käyttöä (vaikka olenkin siinä vielä epävarma) sekä udmurtin murteita. Saimme tietysti joka päivä runsain mitoin kotitehtäviä, joita monesti tehtiin yötä myöten. Mielestäni yksi parhaista tehtävistä oli päiväkirjan kirjoittaminen. Vielä tänäkin päivänä nauran itseni kyyneliin, kun luen sen ensimmäisiä sivuja. Opettajakaartin joustavuutta puolestaan kuvaa se, että opetuskieli vaihteli opettajasta(kin) riippuen. Esimerkiksi opettajamme Mira oli opiskellut pääaineenaan suomea, joten hänen kanssaan puhuimme usein sekaisin suomea, venäjää, udmurttia ja englantia, ja kun enää mitään muuta mahdollisuutta ei ollut, hän näytti tai näytteli kyseisen sanan merkityksen.

Kirjallisuuden opetus

Muilla kuin kielitunneilla koko ryhmä oli yhdessä, joten opiskelimme yhdessä myös kirjallisuutta. Nämä tunnit pidettiin osittain udmurtiksi, osittain unkariksi. Kolmen viikon aikana harpoimme läpi udmurtin kirjallisuuden historian aivan sen alusta nykypäivään saakka, kiinnittäen erityistä huomiota Ašaltši Okin ja Kuzebaj Gerdin tuotantoon. Tämä oli jo itsessäänkin kunnioitettava suoritus, mutta kaiken tämän lisäksi meillä jäi aikaa vielä muutaman lyhyehkön runon ja tarinan kääntämiseen. Kerran meitä kunnioitti vierailullaan Udmurtian tasavallan kansalliskirjailijapalkinnonkin saanut Vatšeslav Ar-Sergi, Udmurtian kuuluisin nykykirjailija. Hän piti meille esitelmän, eikä siinä vielä kaikki – sen jälkeen meillä oli tilaisuus keskustella hänen kanssaan vapaamuotoisemmin hänen elämästään ja teoksistaan.

Mitä muuta opimme

Kieli- ja kirjallisuustuntien lisäksi kävimme kansatiedeaiheisilla luennoilla, joita piti Natalia Iljina. Saimme muun muassa tietää, että tiettyjen udmurtinkielisten paikannimien -ga ja -na -päätteiden etymologia vie meidät aina muinaisiin mytologiakerrostumiin asti. Udmurttien kansan synnystä, Vjatka- ja Kalmez-sankareista kertova tunti saavutti suuren suosion. Sen ylitti ehkä vain kansatieteellinen esine-esittely, jossa opimme, että pohjoinen kansanpukutyyppi on alkuperäisempi, kun taas eteläinen – jossa näkyy tataarien vaikutus – ei ole yhtä uhanalainen kuin se. Kaiken tämän lisäksi meille järjestettiin kansanlaulutunteja, ja eräällä niistä vieraili myös laitoksen johtaja, professori Kelmakov, mitä tuskin kukaan meistä vähään aikaan unohtaa.

Käytännön harjoittelua

Ensi silmäyksellä vaikuttaa ehkä siltä, ettei näin paljon kaikkea voi millään oppia saati opettaa yhdellä kertaa. Udmurtian valtionyliopiston suomalais-ugrilaiselle laitokselle ei kuitenkaan mikään ole mahdotonta. Siellä oltiin sitä mieltä, että näin laajan ja teoriapainotteisen opetuksen rinnalla tarvitaan myös hankittujen tietojen soveltamista käytäntöön. Niinpä huvi ja hyöty yhdistettiin järjestämällä meille paljon retkiä sekä iltapäivä- ja iltaohjelmaa. Uskomusmaailmaan ja kansatieteeseen liittyviä tietojamme pääsimme tarkistamaan esimerkiksi Idnakarissa, udmurttien elämää käsittelevässä näyttelyssä. Yksi hienoimmista elämyksistäni oli Ćipćirgan-yhtyeen vain meille pitämä konsertti. Siellä myös tanssittiin, ja me unkarilaisetkin pääsimme opettamaan kielisukulaisille omia tanssejamme.

Ei tässä vielä kaikki

Lopuksi vielä pieni maistiainen Udmurtian tarjonnasta. Joka viikonloppu vierailimme jossakin kylässä, jossa asuimme suomalais-ugrilaisen laitoksen opiskelijoiden perheiden luona – kiitos heille siitä! Udmurttien vieraanvaraisuus on kuulua, mutta kehotan kaikkia kokemaan sen myös itse. Viikonloput tarjosivat mitä monenlaisimpia yllätyksiä: opimme valmistamaan perepećejä ja kystybejtä (molemmat ovat todella maukkaita ruokia, suosittelen suomalaisillekin lämpimästi), vierailimme pyhässä lehdossa, kokeilimme udmurttien saunaa eli munćoa, ja koko ajan käytimme tuoretta kielitaitoamme ja tutustuimme paikallisiin tapoihin.

Toivon, että tämä lyhyt kirjoitukseni onnistuu herättämään kiinnostusta niin udmurtteja kuin heidän mainiota kesäyliopistoaankin kohtaan. Haluaisin kiittää Udmurtian valtionyliopiston opettajia siitä, että saimme osallistua kesäyliopistoon, sekä opiskelijoita siitä, että he antoivat meille aikaansa. Hyvä lukija, jos haluat tietää lisää, nyt on aika ilmoittautua udmurtin kielen ja kulttuurin kesäyliopistoon!

Udmurtian valtionyliopiston kotisivu: http://v4.udsu.ru

Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelija Budapestin Eötvös Loránd -yliopistossa. Tekstin on suomentanut Sonja Laitinen.

• Jutun unkarinkielinen versio