Opiskelijakonferenssi IFUSCO on luisumassa valtiolliseksi propagandatapahtumaksi
22.6.2011 klo 23:18 | Konferenssit Matkakertomukset Alkukoti 12 (2011) Ifusco
Madis Tuuder
(Viron taideakatemia)
Viron kielestä suomentanut
Sonja Laitinen
IFUSCO (kansainvälinen suomalais-ugrilaisten alojen opiskelijakonferenssi) on luisumassa valtiolliseksi propagandatapahtumaksi. Toteamus perustuu moniin huomioihin viime vuosien konferensseista. Tämänvuotinen fennougristien ja muidenkin suomalais-ugrilaisista asioista kiinnostuneiden opiskelijoiden akateeminen tapaaminen – mikä IFUSCOn pitäisi olla – pidettiin 14.–16. toukokuuta Venäjällä Permin alueella, tarkemmin sanottuna Permin ja Kudymkarin kaupungeissa.
Permin Komin piirikunta liitettiin muutama vuosi sitten Permin aluepiiriin. Nyt koko aluepiirillä on suomalais-ugrilainen julkisivu, mutta on eri asia, mitä sen takana nykyään enää on. Permin Komin piirikunta oli ainoa alue Venäjällä, jossa suomalais-ugrilainen kansa muodosti yli puolet väestöstä. Tällä hetkellä komipermjakkien osuus aluepiirin asukkaista on vain 3,7 %.
Paikalliset virkamiehet olivat konferenssin avajaispuheissaan joka tapauksessa hyvinkin ylpeitä Permin aluepiirin liittymisestä suomalais-ugrilaisten alueiden perheeseen – päinvastaiset väitteet olisivat toki kuulostaneet kummallisilta tämäntyyppisessä konferenssissa.
Miljoonakaupunki Permin valinta konferenssin toiseksi tapahtumapaikaksi saattoi johtua pyrkimyksestä nostaa sekin kaupunki suomalais-ugrilaiselle maailmankartalle. Pääsyyn kerrottiin kuitenkin olevan, että suurta kylää muistuttava Kudymkar ei olisi yksin pystynyt järjestämään tämänkaltaista tapahtumaa. Väitettä on vaikea käsittää, sillä koko konferenssi – juhlallista avajaisistuntoa lukuun ottamatta – pidettiin nimenomaan Kudymkarissa.
Viime vuosina on ikävä kyllä muodostunut perinteeksi, että konferenssin avajaisissa kuullaan lähinnä paikallisten virkamiesten esittämiä ylistyslauluja. Näin tapahtui tänäkin vuonna, mikä on toisaalta ymmärrettävää järjestelytoimikunnan edustavuuden huomioon ottaen: konferenssin järjestäjien joukossa oli peräti kolme paikallista ministeriötä. Suomalais-ugrilaisten kansojen nuortenliitto MAFUN oli järjestäjäluettelossa viimeisenä. Avajaisesitelmät käsittelivät pääasiassa Permin aluepiirin taloudellis-sosiaalisia edistysaskeleita, ja eniten painotettiin tällä kertaa liikennettä.
Avajaisseremonian loppupuolella pidettiin kuitenkin yksi konferenssin aiheeseen liittyvä esitelmä. Permin pedagogisen yliopiston dosentti Alevtina Lobanova puhui sekä tunteella että järjellä suomalais-ugrilaisten kielten hiipuvasta asemasta nimikkoalueidensa yhteiskunnallisessa elämässä. Hänen näkemyksensä ja väitteensä olivat käytännössä päinvastaisia kuin häntä ennen puhuneiden virkamiesten. Yleisö taputti rohkealle ja suorasanaiselle Lobanovalle useampaan otteeseen.
Erään paikallisen historioitsijan esitelmä ”yhteiskunnallis-sosiaalisesta modernisaatiosta” herätti kiinnostusta, sillä sen piti käsitellä nimenomaan komipermjakkien identiteetin kehitystä. Historioitsija kritisoi Baltian maiden kansallisuuspolitiikkaa (tämä oli ainoa esimerkki Venäjän ulkopuolelta) ja kehotti ottamaan mallia Venäjän suomalais-ugrilaisista, joille Baltiassa viljeltävä politiikka ei varmasti kelpaisi eikä edes saisi yhteiskunnassa minkäänlaista vastakaikua epäoikeudenmukaisen ja syrjivän luonteensa vuoksi. Baltian maiden tilannetta hän vertasi Tšetšeniassa vallitsevaan tilanteeseen, ja kutsui näitä kahta aluetta radikaaleimmiksi tapauksiksi kansallisuuskysymysten ratkaisemisessa.
Talouden edistysaskelten lisäksi virkamiehet kehuivat esitelmissään piirikunnan lukuisten kansojen synergiaa ja hyviä naapurisuhteita. Heidän mukaansa erilaisten kielten ja identiteettien säilyttämiseksi on tehty kaikki tarvittava. Siitä, mitä ei ole tehty – esimerkiksi riittävän äidinkielenopetuksen takaaminen –, ei tietysti juuri puhuttu. Kuten Kudymkarissa IFUSCOn kanssa samanaikaisesti pidetyssä komilaisten äidinkielenopettajien seminaarissa todettiin, äidinkielisen kouluopetuksen saralla Permin aluepiirin kansansirpaleista parhaiten ovat menestyneet tataarit. Tämä ei johdu niinkään aluepiirin suosivasta politiikasta, vaan pikemminkin kansallisesta omaperäisyydestä ja taustasta. Aluepiirin nimikkokansan (kutsukaamme sitä tietyin varauksin tällä tavalla), komipermjakkien, tilanne muuttuu vuosi vuodelta yhä surullisemmaksi.
Tämänvuotiseen IFUSCOon oli ilmoittautunut noin 180 opiskelijaa. Viroa edusti 12 ihmistä, suomalais- ja unkarilaisopiskelijoiden rivit olivat tällä kertaa harvemmat. On surullista, että niin suulliset esitelmät kuin kirjalliset tiivistelmätkin ovat yhä useammin venäjäksi. Aiempina vuosina on vaadittu, että jokainen osallistuja joko pitäisi esitelmänsä tai kirjoittaisi tiivistelmänsä jollain suomalais-ugrilaisella kielellä (esimerkiksi äidinkielellään), mutta nyt tämä vaatimus on kutistunut lähinnä muodolliseksi ehdotukseksi. Joitakin opiskelijoita on jopa kielletty käyttämästä suomalais-ugrilaista äidinkieltään esitelmän tai tiivistelmän teossa.
Lisämaustetta koko tapahtuman paatoksellisuudelle antoivat keksittyjä pseudomytologisia sankareita vilisevät näytelmät, joista on tullut suomalais-ugrilaisten konferenssien erottamaton osa. Näytelmien avulla käsitellään yleensä olemattomia historiallisia tapahtumia ja hehkutetaan paikallisten (silloin tällöin keksittyjen) heimojen ikuista veljeyttä ja ystävyyttä.
Konferenssin politisoituneisuudesta kertoo sekin, että sektiota, jonka puhujien joukossa oli eniten Virosta tulleita, koristi valkokankaalle heijastettu kuva pronssisoturista. Sen kuitenkin saattoi esitelmää pitäessään korvata omalla powerpoint-esityksellä.
Onneksi politiikka ja propaganda eivät vähentäneet opiskelijoiden reippautta ja yhdessäolon iloa. Seuraava IFUSCO päätettiin yhteistuumin järjestää Unkarissa. Paikanvalinnalla pyritään ohjaamaan konferenssi takaisin raiteilleen ja tarjoamaan vaihtelua tällaisille virkamiehiä viliseville, virallisten tahojen valvomille IFUSCOille.
» Miliisejä, hajoavia busseja ja uralilaista hellettä – Kudymkarin (ja Permin) Ifusco 2010
Kommentoi
Erota kappaleet kahdella rivinvaihdolla.