Talouden demokratisoiminen
5.8.2005 klo 13:32 | Yhteiskunta
Yksi länsimaiden suurimmista illuusioista on kuvitelma, että eläisimme täysin demokraattisessa yhteiskunnassa. Vaikka syrjäyttäisimme kokonaan valtion demokratiaan liittyvät epäkohdat, jää tällöinkin täysin päätäntävoimamme ulkopuolelle se toinen yhteiskuntamme peruspilareista, eli yksityinen talous. No ei aivan täysin: saamme toki päättää itse ostammeko V05:sta vai Pantene pro-V:tä tai Chiquitaa vai reilunkaupan banaania, mutta tämä ei ole varsinaisesti demokratiaa, koska:
- kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa ostovoimansa mukaan (eikä näin ollen demokratian vaatimus yksi ääni per yksi kansalainen täyty)
- meillä ei ole riittävästi tietoa kaupassa myytävistä tuotteista (niiden tuottamisprosessin vaikutuksesta yhteiskuntaan ja ympäristöön) ja tätä ymmärrystä päinvastoin pyritään jatkuvasti peittelemään mainostoimistojen avustuksella.
Miten talouden demokratisoiminen sitten (edes teoriassa) voisi tapahtua? Tänään mieleeni juolahti seuraavanlainen malli: otetaan pieni osa valtion budjetista ja jaetaan se yksitäisten kansalaisten päättämille tahoille demokraattisen jaon mukaan. Eli kerran vuodessa jokainen kansalainen saisi valita, mille taholle (kansalaisyhdistys, yritys, yksittäinen henkilö tai vaikkapa paikallinen terveysasema) haluaisi oman osuutensa antaa. Ainoana rajoituksena voisi olla se, että rahaa ei saa antaa suoraan itselleen. Tällöinkin tosin jää mahdollisuus, jossa minä annan oman osuuteni sinulle ja sinä annat oman osuutesi minulle, joilloin päädytään samaan tulokseen, mutta tätä (ja yleisemmin tilannetta, jossa yksittäinen henkiö antaa lahjoituksensa oman etunsa nimissä, eikä niinkään saavan osapuolen tarpeen takia) voitaisiin ehkäistä seuraavilla toimilla:
- kaikkien yksittäiset lahjoittajat ja heidän lahjoitusten kohteensa olisivat julkisia ja nähtävillä internetissä.
- lahjoitusta annettaessa antaja voisi myös perustella sen, miksi antaa lahjoituksensa tälle tietylle kohteelle. Myös tämä perustelu olisi julkisesti muiden nähtävillä.
- tapahtumaa kamppanjoitaisiin kansalaisten käytännöllisenä mahdollisuuten osallistua yhteisen yhteiskunnan rakentamiseen (ja näin ollen joskaan sitä ei suoraan kiellettäisi, välitettäisiin mielikuva, jonka mukaan lahjoituksen antaminen pelkästään omaa etuaan ajatellen pidettäisiin halpamaisena ja halveksuttavana tekona).
Nämä kolme tekijää yhdessä johtaisivat siihen, että joskaan valtio ei millään lailla kontrolloisi lahjoitusten kohteita tapahtuisi tämä kontrolli itsestään kansalaisten keskuudessa (tai näin ainakin tapahtuisi "terveellisessä" yhteiskunnassa, jossa ihmiset välittävät yhteisestä hyvästä). Koska jokainen tietäisi mihin kohteeseen ja millä perusteluilla heidän naapurinsa, työkaverinsa ja muut tuttunsa ovat oman osuutensa antaneet olisi hyvin itsekkäillä lahjoituskohteilla epäilemättä vaikutuksensa yksilön sosiaaliseen asemaan yhteisön sisällä.
Miten tämä sitten eroaa nykyisestä vapaaehtoisesta lahjoitusten antamisesta? Monellakin tapaa. Ensinnäkin tämä "pakottaisi" ihmiset miettimään edes kerran vuodessa sitä, mikä nyky-yhteiskunnassa on vialla ja mitkä tahot tarvitsevat eniten tukea. Uskoisin tästä seuraavan julkisen keskustelun olevan paljon antoisampaa kuin vaalien alla käytävä ehdokkaisiin keskittyvän keskustelun. Lisäksi tämä lisäisi lahjoitusten antoa pienille paikallista yhteisöä tukeville yhdistyksille ja projekteille - paikalliset kansalaiset osaavat varmasti päättää näiden yhteisöjen tuen tarpeesta paljon paremmin, kuin byrokraattinen valtion virkakoneisto - ja samalla tämä lisäisi entisestään yhteisöllisyyttä ja halua toimia oman yhteisön ja laajemmin koko yhteiskunnan hyväksi. Myös muut yhteiskunnallisesti hyödyllisinä pidettävät yhdistykset voisivat näin saada riittävän suurta tukea toimiakseen täysipäiväisesti, toisin kuin nykymallissa, jossa niitä usein pyöritetään vapaaehtoistyönä "varsinaisten" töiden ohella (koska luonnollisestikkaan nämä yhdistykset eivät tuota mitään tuotteita, joita myymällä he voisivat saada rahaa täyspäiväiseen osallistumiseen).
Lisäksi "lahjoitusten" osuuden kasvaessa riittävän suureksi osuudeksi valtion budjetista, voitaisiin myös digitaalisesti ilmaiseksi levitettäviä "tuotteita" tukea tällä tavalla. Tämä tarkottaisi sitä, että sellaiset talouden osa-alueet, kuten (sähköinen)media, musiikki-, elokuva- ja softateollisuus voisi siirtyä nykyisestä vanhentuneesta yksittäisten (fyysisten) tuotteiden myyntimallista jakamaan tuotoksiaan ilmaiseksi netin kautta. Tässä olisi tietysti se negatiivinen puoli, että mikäli muut maat edelleen jatkaisivat perinteisen myyntimallin käyttämistä köyhdyttäisi tämä paikallista taloutta siinä mielessä, että näistä ilmaiseksi levitetyistä tuottista ei enää saataisi rahaa ulkomailta (elleivät ulkomaiset sitten olisi halukkaita tekemään lahjoituksia henkilökohtaisista varoistaan).
Nyky-yhteiskunnan demokratian suurin ongelma on se, että kansalaisten ensisijaisena velvollisuutena pidetään sellaisen työn tekemistä, joka tuottaa rahaa. Tästä seuraa se, että yhteiskunnaliseen vaikuttamiseen jää aikaa vain ihmisille, jotka voivat tehdä politiikasta täysipäiväisen työuransa tai joilla on riittävästi rahaa keskittää voimiaan (ja rahaansa) muuhunkin, kuin jokapäiväiseen arjesta selviämiseen. Tämä taas on täysin ristiriidassa demokratian perusajatusta kohtaan, jonka mukaan jokaisen kansalaisen tulisi osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen jokseenkin tasapuolisesti ja lisäksi tämä helposti johtaan kuilun syntymiseen "tavankansalaisten" ja vaikutusvaltaisen eliitin kesken.
Yksikertaistettuna tässä "lahjoitusmallissa" on kyse osan valtion byrokraattisen päätöksentekokoneiston vallasta siirtämisestä suoraan kansalaisille (ja tämä "osa" on siis se rahamäärä, joka valtion budjetista sijoitetaan tähän "lahjoitusmalliin"). Koska lahjoitusten kohteita ei ole millään lailla rajoitettu voi tämä kuitenkin johtaa myös perinteisesti yksityiseen talouteen kuuluvien osapuolien tukemiseen. Se, että miten suuri osa yksityisestä taloudesta voitaisiin näin siirtää valtion ja kansalaisten päätäntävallan alle riippuu siitä, miten suuri on valtion veroprosentti. Kannattaa kuitenkin huomata, että mikäli veroprosenttia kasvatettaisiin huomattavasti (ja näin ollen yksityinen talous pienisi) menettäisi raha lopulta kokonaan merkityksensä, koska eihän sillä voisi enää ostaa mitään. Tämä ei välttämättä olisi huono asia, mikäli anarkistisen ideologian mukaan ihmiset olisivat tämänkin jälkeen halukkaita tekemään töitä, mutta ennen kuin tätä utopiaa olisi mahdollista saavuttaa olisimme jo moneen otteeseen joutuneet kauppasaartoon muiden länsimaiden toimesta, ja hyvin mahdollisesti myös niiden armeijat jo odottelisivat rajoillamme (kapitalistiset länsimaat ja erityisesti maailmajohtaja USA ei tule koskaan sallimaan naapureidensa siirtymistä täydelliseen sosialismiin).
Muita huomioita "lahjoitusmallista":
- jos osa kansasta jättää käyttämättä lahjoitusoikeuttaan hyväkseen tällöin muiden lahjoitusten summa kasvaa (eli lahjoituksiin budjetoitu summa jaetaan aina tasan kaikkien oikeuttaan käyttävien kesken).
- joskin ylläoleva teksti tovottavasti on vakuuttanut teidät siitä, että tässä mallissa on kyse muustakin kuin rahan siirrosta rikkaammilta köyhemmille, niin tässä on toki kyse myös siitä (koska verotus on progressiivista, tai edes prosentuaalista, mutta lahjoitusten suuruus on jaettu tasan kaikkien kansalaisten kesken). Mutta siitä, eli tasa-arvosta (myös taloudellisesta), demokratiassakinhan on kyse.
- mallin hyvä puoli on se, että (oikeasti toimivassa kansalaisyhteiskunnassa) se mahdollistaa laajaan yhteikuntamallin muutokseen ilman vallankumousta, koska lahjoitusten osuutta valtion budjetista voi lisätä rauhassa tarpeen mukaan. Jos jokin valtion tukema laitos ei saa riittävästi lahjoituksia, voidaan tämä jatkossakin hoitaa suoraan valtion tuella. Äärimmilleen vietynä suurinta osaa nykyisistä valtion laitoksista voitaisiin pyörittää suoraan kansalaisilta annettujen "lahjoitusten" kautta, jolloin valtion vastuulle jäisi enää lakien tekeminen ja niiden käytäntöönpano. Tämä kuitenkin vaatisi hyvin yhteikunnallisesti aktiivista ja informoitua kansaa, joten todennäköisesti suurin osa nykyisistä valtion tehtävistä tulisi säilymään ennallaan. Kuten sanottua, tätä "lahjoitusten" osuutta valtion budjetista voitaisiin vapaasti muutta, ja näin ollen siihen kannattaisi aluksi satsata vain hyvin pieni osa, kunnes kokemuksen kautta nähtäisiin millaisia vaikutuksia tällä kokeilulla olisi koko yhteikuntaan.
päivitetty klo 15:20
Yksityinen talous ei ole osa valtiorakennetta, joten se on pidettävä erillään valtion demokraattisuudesta. Valtiontaloudesta päättävät suoralla kansanvaalilla valitut edustajat.
Viittasit demokraattiseen yhteiskuntaan. Onko yksityinen sektori osa tätä yhteiskuntaa, mutta ei osa valtiorakennetta? Jos on, niin sittenhän voimme todeta kaiken muunkin valtiorakenteen ulkopuolella olevan kuuluvan yhteiskuntaan. Yhteiskunnan muuttamiseksi demokraattiseksi mallisi mukaisesti meillä pitää olla vaikutusvaltaa ja täydellinen tieto ei pelkästään yksityisestä taloudesta, vaan myös kansalaisyhteiskunnan muista osa-alueista, kuten yksittäisten henkilöiden elämästä ja toiminnasta voidaksemme demokraattisesti kontrolloida myös niitä. Tästä yhteiskunnassa vapaus vaikuttaa kaikkeen kumoaisi kaiken muun vapauden. Itse en ainakaan haluaisi olla osa tätä järjestelmää.
En minä halua kansalaisten yksityiselämää kontorolloida. Tarkoitatko, että esittämäni lahjoitusmalli johtaisi kansalaisten yksityiselämien kontrollointiin, vai että saman periaatteen mukaan (yhteiskunnan demokratisoiminen) olisi loogista, että myös ihmisten yksityiselämät "demokratisoitaisiin"?
Eikä esittämäni malli mielestäni vaadi "täydellistä tietoa" lahjoituksen kohteesta. Ei kai valtiollakaan ole täydellistä tietoa niistä kansalaisjärjestöistä, joiden toimintaa se tukee rahallisesti. Luulisin, että esittämäni mallin kautta tämä tuki voitaisiin kuitenkin jakaa huomattavasti valtion nykyistä keskitettyä päätöksentekoa (ja siihen liittyvää byrokratiaviidakkoa) toimivammin - jopa niin toimivasti, että sitä voitaisiin käyttää myös useiden muiden hankkeiden tai toiminnan muotojen tukemiseen, joita valtio ei tällä hetkellä tue.
Monet yhtesikunnallisesti hyödyllisen toiminnan muodot ovat yksikertaisesti sellaisia, ettei niitä voi järkevästi muuttaa kannattavaksi bisnekseksi ja sen takia tälläistä toimintaa tulee tukea verotuksen kautta. Mutta koska keskitetty hallinto tämän tuen jakamiseksi on yhtä byrokraattista ja kömpelöä kuin yksityisen talouden hoitaminen keskitetysti (=kommunismi) olisi, kannattaisi tämän tuen jakaminen mielestäni siirtää suoraan kansalaisten päätännän alaisuuteen. Samalla tämä voisi johtaa siihen, että sellaiset yksityisen talouden muodot, jotka eivät oikeasti sovi kapitalismiin (esim. musiikki-, elokuva ja softateollisuus) alkaisivat toimia lahjoitusten voimalla.
ps. luettuani tekstini uudelleen huomasin, että puolen välin jälkeiset kappaleet poukkoilevat hieman asiasta toiseen, eivätkä muodosta kovin mielekästä jatkumoa, mutta lukemalla yksittäisiä kappaleita omina kokonaisuuksinaan tekstin asiasisältö on kyllä siellä.
Juu, en ottanut kantaa niinkään lahjoitusmalliin, vaan ihan periaate-tasolla siihen, miten valtio voi kontrolloida kansalaisyhteiskunnan toimia. Jos mielestäsi yksityinen talous on ainoa yhteiskunnan alue, johon demokraattinen kontrolli ei vielä yllä, miksei sitten myös kaikki muut kansalaisyhteiskunnan ulottuvuudet kuten järjestöt, yhdistykset yms.
En ymmärrä miksi nostat ykstyisen talouden erilleen muusta kokonaisuudesta.
Pointtinanihan on tietenkin se, että kansalaisten toiminnan yhteinen (demokraattinen) kontrolli muuten kuin valtion säätämien lakien kautta on kauhea ajatus! Tämähän veisi vapauden meiltä! Valtio voisi päättää miten Markun ja Pekan yhdessä perustama yritys toimii, samoin kun sen miten Lauri puhuu äidilleen. Ja mietipä vaikka ihan käytännön tasolla, kuka perustaisi yrityksiä jos tietäisi muiden saavan kuitenkin päättää siitä mitä yritys tekee ja miten sitä ohjataan. Ei hyvänen aika!
No mutta enhän minä mitään tuollaista esitä! Ok, ehkä olen otsikoinut tekstini huonosti siinä mielessä, että esittämässäni mallissa ei ole kyse vain talouden demokratisoimisesta (lue: tasa-arvoistamisesta), mutta kyllä sitä aika kierosti pitää lukea, että sitä voisi tulkita läheskään sinun esittämälläsi tavalla.
Mikäli haluat tekstiäni kommentoida/kritisoida, niin toivoisin, että keskittyisit tekstin varsinaiseen sisältöön (ja ehkä voisit samalla lukea sen uudelleen läpi), sen sijaan, että syyttäisit sitä jostain, mitä siinä ei edes käsitellä.
Otsikko on tosiaankin aika harhaanjohtava. Esität tässä mallia, joka ei muuta nykyistä, demokratiasta irrallaan olevaa taloutta demokraattisemmaksi, vaan säädät vain edustuksellista demokratiaa hieman suoremmaksi.
En ole kovin vakuuttunut että tuollainen malli olisi loppujen lopuksi mitenkään erityisen hyvä. Ehkä parempi kuin nykyinen versio, jossa poliitikot ja byrokraatit määräävät rahojen saajista, mutta saattaa hyvin olla että tämä sinun mallisi saisi aikaan vaan uusia eturyhmiä jotka olisivat olemassa vain sen takia jotta saisivat rahaa itselleen tämän prosessin kautta. Kun ihmisille annetaan mahdollisuus saada jotain kautta rahaa, yleensä joku lähtee yrittämään sitä. Itse ainakin koittaisin saada mahdollisimman paljon rahaa. Luultavasti löytyisi kavereita joiden kanssa voisimme sopia määräävämme "lahjoitusten" menevän jollekin taholle joka sitten järkkää vaikkapa kunnon bileet meille.
Kyllä tässä siinä mielessä voisi olla kyse myös yksityisen talouden "demokratisoimisesta", että tämän mallin avulla kansalaiset voisivat antaa lahjoituksia yrityksille, jotka heidän mielestään toimisivat eettisesti tai jotka esim. työllistäisivät suuren osan pienen kunnan vähenevästä väestöstä. Ja mitä suurempi osa yrityksen toiminnasta rahoitettaisiin kansalaisten lahjoitusten kautta, niin sitä enemmän yrityksen johto joutuisi kuuntelemaan kansalaisten mielipiteitä ja tätä kautta (joskaan ei laillisesti, niin käytännössä) osa yrityksestä siirtyisi kansalaisten omistukseen.
Tämän takia kaikki lahjoitukset (antaja, kohde, summa ja mahdollisesti selitys) olisivat julkisesti helposti luettavissa internetistä. Jossain määrin "omien" suosimista varmasti tapahtuisi eikä tämä nyt välttämättä niin kauhean vaarallista olisi, mutta mikäli rahan kiertoa tapahtuisi suuremmassa määrin olisi tämä lahjoitusten julkisuuden takia helppo tutkia ja tämän jälkeen (paikallinen) lehdistö olisi varmasti hyvin innokas julkaisemaan mustan listan tähän toimintaan osallistuneista henkilöistä.
Mikäli kuuluisit nuorisoon, jolle ei muuten järjestetä riittävästi toimintaa ja tapahtuma olisi avoin myös muille kuin sinulle ja sinun kavereillesi ei tämä mielestäni välttämättä olisi huono asia.
Oleellista tässä on se, että koska lahjoitukset ovat julkisia voitaisiin jatkuvasti seurata sitä, mihin kohteisiin lahjoituksia annetaan ja mitä vaikutuksia näillä on ollut talouteen ja yhteiskuntaan laajemmin. Mikäli lahjoituksia jatkuvasti annettaisiin johonkin haitallisena pidettävään kohteeseen voitaisiin tästä nostaan julkinen älämöly, ja tämän jälkeen kansalaiset olisivat varmasti paljon varovaisempia tulevaisuuden lahjoitusten kohteiden valinnassa (jos ei muuten, niin ainakin siihen mustaan listaan joutumisen pelossa).
Kaikkein tärkeimpänä asiana tässä lahjoitusmallissa pidän sitä, että se lisäisi kansalaiskeskustelua ja tätä kautta kansalaisten tietämystä ja vaikutus mahdollisuutta yhteistkunnan toimintaan. Vaalit, joissa useimmiten keskustellaan enemmän ehdokkaista kuin itse asioista eivät miestäni riitä.
Malli on sydäntälämmittävän ideaali ja minä ainakin toivoisin, että yhteiskunta voisikin toimia jotenkin tähän tapaan.
Mutta en usko, että tästä maailmasta ja maasta löytyy tarpeeksi kaukonäköisiä, oikeudenmukaisia, empaattisia ja hyväsydämisiä ihmisiä. Mallin tarkoitus kai kuitenkin on nojata yksittäisen ihmisen viisauteen.
Kuinka monen kadulla vastaantulijan voi kuvitella lukeutuvan tähän kastiin? Kun eduskuntaan on kansanäänestyksellä valittu Mikko Alatalo ja Tony Halme, voi vain kuvitella miten absurdeihin tuloksiin tällainen vapaa rahanjako johtaisi.
Ja eikö eriarvoisuuden ongelma säily: kaikilla ei kuitenkaan ola rahkeita (=mielenkiintoa, voimia, mahdollisuutta, internetyhteyttä, tietämystä, aikaa, rahaa...) vaaditulla tavalla perehtyä lahjoituskohteisiin ja liittyä kansalaiskeskusteluun. Näiden väsyneiden, kelkasta pudonneiden ihmisten lahjoituspotti siirtyy niille, joilla on varaa olla aktiivinen. Eli niille, jotka nykyäänkin jylläävät ostovoimallaan.
Ja mitä tuohon julkisen häpeän aiheuttamaan osallistumispaineeseen tulee, aika moni laitapuolenkulkija on varmasti kauan aikaa sitten lakannut tuntemasta häpeää. Jos voi kuljeskella housut kintuissa 24/7-humalassa Helsingin keskustassa, ei varmasti tunnu miltään, jos lehdessä lukee, että tämä tyyppi ei osallistu yhteiskunnan muovaamiseen.
Kommentoimasi sitaattini liittyy kohtaan, jossa puhun yhteiskunnasta, jossa lähes kaikki nykyisin hallituksen alaisena oleva toiminta olisi korvattu tällä lahjoitusmallilla. Mikäli lahjoituksiin käytettäisiin vain pieni osa valtion budjetista uskoisin sen toimivan vaikka kaikki kansalaiset eivät olisikaan yhteikunnallisesti hyvin valveutuneita. Sinun ei tarvitse ymmärtää ulkopolitiikkaa tietääksesi mitkä paikallisista yhteisöitä tai yrityksestä ovat ansainneet sinun tukesi. Ja kuten sanottua, yksi tämän mallin hyvistä puolista on se, että sitä voidaan aluksi kokeilla erittäin pienellä rahasummalla, niin, että vaikka kokeilulla ei olisikaan toivottuja seurauksia tällä ei olisi suuria vaikutuksia koko yhteiskuntaan.
Malli on tasa-arvoinen siinä mielessä, että siinä jokainen saa antaa samanverran lahjoituksia riippumatta siitä miten paljon on maksanut veroja. Muilta osin en väitäkkään sen suoraan vaikuttavan tasa-arvoon, joskin käytännössä luulen sen lisäävän tasa-arvoa, koska uskon koko kansan keskimääräisen moraalikäsityksen olevan huomattavasti tasa-arvoisempi, kuin se, miten tasa-arvo nykyisessä edustuksellisessa demokratiassa toteutuu (jonka tämä lahjoitusmalli taas mahdollistaisi, koska se lisäisi suorempaa kansan demokratiaa).
Onneksi tämä ihmisryhmä on suhteessa huomaamattoman pieni, enkä usko heidänkään olevan täysin "sosiaalisen kontrollin" ulkopuolella - he eivät ehkä välitä siitä, mitä suurin osa helsinkiläisistä ajattelee, mutta kyllä heillekin heidän läheisimpien mielipiteillä on varmasti suuri vaikutus (joskin näillä onnettomilla ihmiskohtaloilla toki usein on valitettavan vähän läheisiä). Oman epäilyni mukaan suurin osa tästä väestöstä antaisi lahjoituksensa erilaisille köyhiä ja asunnottomia tukeville järjestöille ja tätä kautta epäsuoraan myös itselleen.
Demokratia tarkoittaa, että valtiovallan päätökset tehdään demokraattisesti.
Jos valtiovalta päättää lähinnä vain välttämättömistä asioista kuten keinot suojella ihmisten ja heidän omaisuutensa koskemattomuutta, valtio on liberaali.
Jos valtio sanelee, mitä kukin tekee, kenen kanssa juttelee tai rakastelee, käy kauppaa, pitää konsertteja, kirjoittaa kirjoja jne., valtio on totalitaristinen.
Suomi on demokraattinen. Valitat siitä, että Suomi ei ole mielestäsi riittävän totalitaristinen. Oikea iskulause tähän on "Suomea on totalitarisoitava lisää" tai "talous on totalitarisoitava". Jos saisit talouden totalitarisoitua valtion päätösvallan alle, siitä päätettäisiin kuten muistakin asioista (siis Suomessa demokraattisesti).
Sitä paitsi liberaali talous on demokraattista: yhtään sopimusta ei synny ilman että kaikki sopijaosapuolet antavat JAA-äänen. Vähemmistösuojakin on kunnossa toisin kuin politiikassa.
En nyt ymmärrä miten tulkistset ehdottamani mallin lisäävän totalitarismia (valtion kykyä kontrolloida kansalaisia)? Päin vastoin yritän ehdottaa kolmatta linjaa voimakkaan valtion ja voimakkaan yksityisen talouden välille, jossa valtion käyttämistä varoista yhteishyödyllisiin kohteisiin (esim. julkiset tiet tai vapaaseen levitykseen jaettu musiikki), voitaisiin päättää demokraattisemmin ruohonjuuri tasolla, perinteisen hierarkisen ja byrokraattisen virkamiespäätännän sijaan.
Tuon osan valtion budjetista voisi ennemmin jättää alunperinkin perimättä kansalaisilta. Vaihtoehtoisesti sen voisi jakaa perustulona kaikille kansalaisille. Kummassakin tapauksessa kansalaisilla olisi enemmän valtaa elämäänsä.
Mallissasi valtio pakottaa kansalaisia lahjoittamaan osan rahoistaan pois. Ne, jotka eivät muuten lahjoita vähistä rahoistaan hyviin tarkoituksiin kuten minä, tuskin tuolloinkaan tekisivät niin vaan käyttäisivät lähinnä jotain lahjoituksenkiertomekanismia. Tämä teettäisi turhaa vaivaa ja kouluttaisi kansalaisista epärehellisempiä.
Katso myös: http://liberalismi.net/wiki/Talouden_demokratisoiminen
Perustuloakin toki kannatan, mutta perustulossa ja tässä mallissa on se ero, että perustulon kautta saatavat rahat todennäköisesti käytettäisiin henkilökohtaisiin hyödykkeisiin, kun taas esittämässäni mallissa rahat olisi pakotettu käyttämään joihinkin yleisesti yhteishyödyllisiksi todettuihin kohteisiin.
Joo, aivan kuten kaikki ihmiset yhteiskunnassamme nykyäänkin pakotetaan, verojen kautta.
Voisitko täsmentää mikä tämä 'lahjoituksenkiertomekanismi' olisi? Mallini ei varmastikkaan ole täydellinen, mutta hieman tarkempi kritiikki auttaisi löytämään ja korjaamaan ne ongelma kohdat.
Blogin otsikon voi toki ymmärää monella tapaa. Talousdemokratia on minullekkin nykyään tuttu konsepti, mutta lähes viisi vuotta sitten tätä blogimerkintää kirjoittaessani en ollut siitä kuullut.