Silmälasinäyttö
23.4.2004 klo 18:38 | Tulevaisuus
Nyt kun tulevaisuuden tietokonekäyttöliittymä on selvillä, on aika tarkastella tulevaisuuden tietokonetta ;). Kännykköille on jo pitemmän aikaa kaavailtu tätä kunniaa ja keskusyksikön sijoituspaikkana ne voivat sitä ollakkin, mutta muuten niissä on kaksi ylipääsemätöntä ongelmaa: kelvottoman pieni näyttö ja näppäimistö. Aivojen liittämistä piilevyihin odoteltaessa seuraavanlainen hahmotelma voisi toimia hyvänä välivaiheena.
Idean keskiössä on (ulkoapäin tavallisen näköiset) silmälasit, jotka todellisuudessa ovat läpinäkyviä näyttöjä. 3d -kypäröitä on ollut jo vuosia sitten, mutta niissä on ollut yksi ongelma: ne pakottavat silmät tarkentamaan katseen muutaman sentin päähän, mikä on luonnottoman lyhyt etäisyys ja näin ollen aiheuttaa päänsärkyä. Sama ongelma olisi edessä näissä silmälaseissakin. Tämän takia lasit eivät piirtäisikään tarkkaa kuvaa (muistele lukion optiikikaa käsitteleviä fysiikan tunteja) lasin pinnalle, vaan metrin (tai minkä tahansa halutun matkan) päähän lasiesta, jolloin lasien käyttäjän (pupillien) tulisi tarkentaa katse metrin päähän laseista nähdäkseen kuvan tarkasti. En ole optiikan asiantuntija, mutta ymmärtääkseni tälläisen tarkan kuvan siirron tekeminen ei olisi kovin vaikeaa, mikäli näyttö vaan on resoluutioltaan riittävän tarkka.
Näin meillä olisi viestiyhteys tietokoneesta käyttäjään; enää tarvittaisin väylä toiseen suuntaan. Tämä kannattaisi hoitaa (ohuilla) hansikkailla, joiden sormenpäihin olisi asetettu heikkoa sähkömagneettista säteilyä tuottavat lähettimet. Vastaanottimet taas voitaisiin asettaa esim. silmälasien reunoihin ja keskusyksikköön (=kännykkään). Lähettimien viestien aikaeroja laskemalla taas voitaisiin päätellä sormenpäiden sijainti kolmeulotteisessa avaruudessa ja voilà: yhteys olisi muodostunut. Näin käsien liikkeet välittyisivät suoraan tietokoneelle, eikä tavan näppistä tai hiirtä tarvittaisi hidastamaan yhteyttä (haluttaessa tälläiset tietysti voitaisiin tehdä ohjelmallisesti, eli hanskojen avulla ohjattaisiin virtuaalista hiirtä tai kirjottettaisiin virtuaalisella näppiksellä ;).
Silmälasien tuottaman stereokuvan käyttämisessä olisi myös se etu, että tämän seurauksena voitaisiin tehdä "aidosti" kolmeulotteinen käyttöliittymä ja tämän kolmiulotteisuuden seurauksena tietokoneen käyttämisestä tulisi samankaltaista kuin kaikkien muidenkin todellisten esineiden käyttämisestä: virtuaalisia esineitä voisi käännellä, siirtää ja muokata käsin. Ainoastaan tuntoasti puuttuisi, mutta tämäkin voitaisiin jossain vaiheessa tuottaa sormikkaista annettavilla sähköiskuilla jotka laukaisisivat tuontosensorit, mutta ei kipusensoreita.
Näin saisimme jatkuvasti mukanamme kulkevan tietokoneen jota olisi nykyisiin koneisiin verrattuna paljon helpompi ja intuitiivisempi käyttää ja joka olisi jatkuvasti yhteydessä nettiin. Tästä seuraavien uusien käytännön sovellusten (=ohjelmien) määrää rajoittaa vain mielikuvitus ja tämä voisi hyvinkin olla kännyköiden ja netin jälkeen seuraava arkipäiväämme mullistava laite. Hurjimmissa visioissa tarve perinteiselle kodille häviäisi sen siirtyessä virtuaaliseen tilaan (kodiksi riittäisi hiljainen koppi sänkyineen ja ehkä vaatekaappi...). Positiivisimpana muutoksena näksin julkisilla paikoilla hengaamisen räjähdysmäisen kasvun (joka nykyään on tietokoneiden ja netin takia häviävä seurustelumuoto).
http://www.thefeature.com/article?articleid=101184&ref=3967651&pos=1_3967651 - ei toimi
http://www.thefeaturearchives.com/topic/Archive/Through_the_Looking_Glass.html - onko tää sama?