Information vs. material
3.1.2005 klo 1:57 | Yhteiskunta Virtuaalikoneet In English Tulevaisuus
In somewhat equal society money is a good tool to decide whom to give limitet resources. This is because the person who is ready to pay most money from, lets say, a tractor is propably also the person who has the most use for it and thus giving tracktor to him or her is best for the whole society.
This, though, only applies to limited, material products and not to information or data which thease days include a whole pile of products varying from books to videos and software (and eaven more vider scale of products in the future, as i'v described before; only in finnish, sorry). The idea to sell information as if it were a material product is simply stupid, because when we look at the society as a whole the value of sharing it to everyone is superior compared to sharing it only to limited people who are ready to pay enough money from it. At this point of view piratism can actually be seen as civic disobedience forcing the change of the current business model.
The problem of course is how to make sure that the creators of freely shared products get the money they deserve. This, if think is the biggest question of the future economy and if someone can come up with a business model that works here it's at least worth a nobel (i think they have one for economy too...?). And me being such a person who sure would like to get a nobel, here is my top three solutions (not in order of prefenrence):
Taxes and big brother organisation
I guess national broadcast stations are prime examples of this (this year BBC is taking the next big step by putting most of it broadcasts available also in internet through p2p networks). I also would very much like to see common use open source softwares developed by tax money (i think China is doing this with Linux), or at least, that all software produced with tax money today (for example in universties) would be obligated to share the software freely. Come to think of it, communism might not be so bad governing model in digital age after all. It's also worth noting that most developed countrys are quite big open source lovers and in few years they might well be ahead of us in this kind of development.
Donations
This is definetly my favourite one, but propably also the most utopistic one, because of the individualised culture we have in western world. Pros of donations are numerous: we wouldn't give donations only for producing products that we need now (tobacco, alcohol, chocklade), but also for products that do good for the society in a long run, eaven if they wouldn't be so useful at the moment (new kinds of unpolished products in general). Also donation driven companys would be forced to work much more like an non-govermental organisations and thus would be much more transparent and democratic. And donations giving been free of choice and such it would most likely result in rich people giving more and poor people giving less so this would also make the world more equal.
The question is how to make people give more donations. I don't think this is as impossible as it might soud. After all, if we would have been teached to give more donations when we were kids we would most likely do so even now and especially we would give more donations if thought that everyone else would too. Such is the human nature. So the questions is not: are people good? The question is: how to change the current social norm? And the answer... Well, i don't know, actually. I guess we'll just have to engourage people to do so. And it's no harm giving more donations yourself either.
I think the best example for service running on donations (and because of few modest and harworking fellows) is last.fm. Also there are many weblogs and services alike hoping to receive donations, but i don't know if any of them could acctually survive only because of the money they get.
Rebuild capitalism
There is one way for capitalism to survive in digital business: to stop selling products and start selling uses. Traditionally you pay once for the product and after this you can use it as often as you want. In this new model you would be paying for every time you use that product and thus the price for using it would be radically lower; lets say 3 cents for a pice of music and 1€ for a full size movie. Speed of internet connections are crowing so rapidly that i don't think it would be problem at all to stream everything. The challenge would be to develop a working and safe invoicing system; a bit like one we have in phones today.
This is not the one that i hope wins the fight and eaven though it's better than the system we have now, it dosen't really make the information free. But then again it's the closest one to the model we have today and as such the most likely one we'll have in the future. Secretly, of course, i'm hoping that the dudes in the top of the capitalist starways aren't clever enough to come up with something as brilliant as this, and hoping for the triumph of open source ideology. ;)
What money?!
The smartest ones of you might have already relised that if everything is free, then... what do we need money for? Well, nothing. Except that everything will never be free: material products will always have prise tag attached to them. It's just that more in the future we'll go the less we'll need any material products. So the good news is that in the future there will be no money, no poverty or richnes and no wars (which are most of the time fought for natural resources). At least not in the same sense as we have today.
ps. Grammar check is much appreciated and feel free to comment also in finnish.
Hei Jussi,
kirjoituksiasi on aina mielenkiintoista lukea. Jos kiinnostaa, olen avannut asiaa täällä:
http://fi-lib.blogspot.com/2004/12/immateriaalioikeudet.html
Utopistisena pitämäsi malli lahjoituksista ei nähdäkseni ole ollenkaan utopistinen tai outo. Vapaamatkustajan ongelma on nimenomaisesti Linuxin ja Wikipedian tapaisissa projekteissa onnistuttu hävittämään täysin, eikä ole kovin outoa kuvitella, etteikö homma toimisi täysin materiaalistenkin julkishyödykkeiden kanssa. Tästä on ihan oikeaa tutkimustakin; vaikkapa majakoista ovat hyötyneet kaikki ja niitä on aikoinaan ollut kohtalaisen tyyristä ylläpitää, mutta nepä ovat pyörineet ihan yksityisesti ilman julkisen vallan apua. Olen kirjoittanut myös julkishyödykkeistä:
http://fi-lib.blogspot.com/2004/11/julkishydykkeet-ja-vapaamatkustajan.html
Näkemyksesi julkisrahoituksesta ei nähdäkseni voisi toimia. Ei tarvitse katsoa kuin Tekesin jakamia rahoja tai TKK:n yleishyödyllisiä tutkimusprojekteja ymmärtääkseen, että virkamiehiltä ja poliitikoilta valuu useammin rahaa omille lemppareilleen eikä oikeasti yhteiskuntaa hyödyttäviin tarkoituksiin. "Yleisesti hyödyllinen" ei ole edes jonkun keskusviraston havaittavissa, kun ihmisten moninaiset preferenssit ja kunkin yksilön tieto siitä mikä häntä itse hyödyttäisi eniten on vain hänellä itsellään.
Tiedon kehitysjärjestelmän peruskriteeri olisi sen takia nähdäkseni äärimmäinen hajautus.
Mieti pikemmin jotain sellaista, että lääkeyhtiöt yhdessä rahoittavat yliopistojen tutkimusta. He sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, oman parhaan asiantuntemuksensa avulla ja jatkuvan kilpailupaineen alaisina varmasti onnistuvat tekemään julkista valtaa parempia arvauksia tulevaisuuden kehitystarpeista. On jopa luultavaa, että sinällään olisi kannattavaa esimerkiksi sairausvakuutuksia tarjoaville vakuutusfirmoille rahoittaa tuotekehitystä lisääntyvinä markkinoina ja pienentyvinä kuluina. Lisäksihän esimerkiksi vakuutusyhtiöt vakuuttavat toisiaan isojen porujen varalle - vakuutusfirmat voisivat kieltäytyä vakuuttamasta niitä firmoja, jotka eivät yhdessä rahoittaisi tutkimustyötä.
Lisäksi käyttämäsi termi "rebuild capitalism" on vähän outo ainakin itselleni :) Markkinatalous kun on nimenomaisesti se omistusoikeuden kehikko, jonka varassa tämä kehitys, oli se mikä vain näistä malleista, tapahtuu. No joo, tuo nyt on lähinnä käsitteellinen juttu. Mutta nykyisissä raameissahan mitkä tahansa näistä malleista olisivat mahdollisia - itse tekijänoikeusjuridiikkaa ei välttämättä tarvitsisi muuttaa.
Lahjoitusten ja muiden ns. pienien nettimaksujen suurin estehän on tällä hetkellä tekninen. Ulkomaille menevät maksut täytyy käytännössä maksaa luottokortilla (jolloin ei kannata kähteä maksamaan kolmea senttiä) tai PayPalilla (joka myös vaatii luottokorttia).
Jos olisi olemassa oikeasti toimiva ja globaali (PayPal alkaa olla lähellä) nettihilukukkaro, niin varmasti myös lahjoitusten määrä lisääntyisi.
ihmiset tekevät asioita jos ne ovat helppoja. Jos ne ovat vaikeita, he eivät niitä tee.
Kiitos kommenteista.
Linux ja wikipedia ovat mitä ilmeisemmin suhteellisen pienen, mutta hyvin aktiivisen käyttäjäryhmän luomuksia, ja tässä mielessä suurin osa käyttäjistähän on nimenomaan "vapaamatkustajia" - ei sillä, että siinä mielestäni mitään pahaa olisi.
Mikäli lahjoituksista tulisi pääasiallinen rahoitus tietopohjaisia tuotteita tai palveluja luotaessa, olisi mielestäni hyvin valitettavaa mikäli vain pieni osa käyttäjistä olisi valmiita antamaan näitä lahjoituksia. No, toisaalta niin kauan kuin lahjoitus summat olisivat riittävän isoja, niin ei tämäkään niin iso ongelma olisi. Ja JussiP on tässä ihan oikeassa: lahjoitusten tekeminen tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi, joilloin ne myös varmasti lisääntyisivät.
Tässä ei mielesäni ole niinkään ongelmana julkisen sektorin teoreettinen pohja (eli se, että verotetaan ihmisiä), vaan se päätöksen tekoprosessi, joilla näitä rahoja jaetaan. Todennäköisesti päätöksen teon tekeminen läpinäkyvämmäksi ja suoremmin demokraattisesti auttaisi asiaa.
En minäkään halua, että julkinen sektori esim. valitsisi mitkä artistit ansaitsevat saada työstään rahaa ja mitkä eivät, mutta varmasti löytyy myös lukemattomia projekteja, jotka kannattaisi rahoittaa julkisesti. Yksi esimerkki voisi olla open sourcena toteutettu digitaalinen äänestysjärjestelmä.
Itse suhtaudun varsin varovaisesti yritysmaailman ja yliopistojen naittamiseen, joskin joissain tapauksissa tälläinen yhteistyö on melko välttämätöntä. Yritysmaailman kilpailun ja sailalun arvot ovat sellaisia asioita, joiden toivoisin pysyvän mahdollisimman kaukana yliopistoista, mutta aika pahalatahan se yliopistoissakin alkaa näyttämään... En siis suoranaisesti vastusta tälläistä yhteistyötä, mutta korostan, että siihen liittyy myös monia vaaroja jotka kannattaa tiedostaa kunnolla ennen yhteisyön alkamista. On varsin naivia ajatella, etteikö "lahjoituksia" tehneillä yrityksillä olisi lainkaan halua puuttua siihen mitä tarkkaan ottaen tutkitaan ja miten tämä tutkimus suoritetaan.
En nyt ihan ymmärrä miten vakuutusfirmat tästä hyötyisivät. Rahaa kai nekin (valitettavasti) vain haluavat tehdä?
Joo, huono termihän tuo on. Piti vaan jokin otsikko keksiä enkä enää ilmeisesti jaksanut asiaa kovin tarkkaan ajatella.
Mielenkiintoinen merkintä Jussi.
Täytyy kuitenkin sanoa, että on kovin vaikea uskoa, että lahjoituspohjaista mallia pystyttäisiin täysin soveltamaan kaikille aloille. Tämä tulee esiin etenkin siirryttäessä informaatiopohjaisista julkishyödykkeistä (ns. tragedy of commonsin ulkopuolella olevista) järjestelmistä materiaalipohjaisiin, potentiaalisesti ehtyviin, julkishyödykkeisiin (kuten totesitkin).
Otetaan esimerkiksi terveydenhuolto. Siinä vaiheessa, kun lääkkeistä on pulaa, on kestämätöntä todeta, että lahjoitukset eivät riittäneet kattamaan kuluja ja että uusi satsi maksaa sitten näin ja näin paljon. Sama tilanne on toki mahdollinen myös julkisella rahoituksella, mutta progressiviisen verotuksen jälkeen kaikilla pitäisi olla riittävän tasaiset mahdollisuudet jatkaa eteenpäin. Julkisen sektorin ja - ah - progressiivisen verotuksen avulla voidaan (ainakin teoriassa) taata yksilöön kohdistuvan rasituksen oikeudenmukainen jakautuminen. (Jätän tylysti keskustelun ulkopuolelle kannustinkysymyksen, siksi "riittävän tasaiset mahdollisuudet".)
Lahjoitusmallin soveltaminen infohyödykkeisiin onkin sitten aivan toinen juttu.
Kiitos vaan sinullekkin.
Korostettakoon vielä, että (ainakin aluperin) kyse oli siis vain ja ainoastaan siitä, miten juuri infohyödykkeiden tuottajille saadaan taattua riittävä korvaus heidän työstään, koska toisin kuin perinteiset hyödykkeet infohyödykkeet kannattaa yhteisen hyvän nimissä jakaa ilmaisesti kaikkien käyttöön.
Lisäksi tämä kohta:
...saattoi olla hieman harhaanjohtava. Käytin esimerkkeinä perinteisiä materiaalisia hyödykkeitä, kun en keksinyt niitä vastaavia digitaalisia hyödykkeitä (sopisiko porno? Tosin toki sekin voidaan nähdä yleishyödyllisenä), joskin silloinkin tarkoituksena oli siis puhua lahjoituksista juuri digitaalisten hyödykkeiden rahoituksessa.
It really is interesting what is happening in the Internet nowadays, especially in free / open source software, p2p-networks and blogging (or personal publishing in general). It seems people are willing to produce useful stuff and share the fruits of their efforts, not only because it sometimes seems 'economically' rational (in the broad sense) already without any, but also (and I think more importantly) because they think it is simply a good or human thing to do. I wouldn't call this communism (although some do), but it obviously does represent some of the same ideals and sentiments that has motivated motivates the political left in general - now and historically.
I go with Aleksi in presenting some - actually very strong - skepticism on (information)society run by donations: in information products it's probably pretty easy to get donations to some visible services (like last.fm), but much harder to invisible infrastructure. When donating voluntarily people tend to be more sentimental than morally rational - not to mention rather poorly informed - which is only one pretty good reason to uphold taxes and public administration even in the information age.
Paying for the use rather than ownership is probably a good idea (at least for the supplier), and it seems the information industries are going that way. Also a concept of information production/distribution as a service industry rather than manufacturing industry does make more sense, although I'm not convinced it's an accurate description either. Information industry is hardly agriculture either (hmm...), so I guess we need a fourth class. But as you (kinda) said, this hardly benefits the society or people in general, but rather the industry and copyright owners.
I don't think thease two things can be separated. The fact that, lets say, bloggin is economic (=you don't have to tell the story over and over again to different people - its enouch to do it once) gives us the possibility to give thease 'services' so effortlessly, that we can do them for free.
So yes, "people do it because they think it is simply a good or human thing to do", but if it would not be so easy (hence, the differece between material and data) the workload would be too big for most people.
I also presesnted this only as one of three solutions (and i did call it "the most utopistic one" ;). But besides this i also think that some of the benefit of this model far exceeds other models presented, so donations are also something that should be encouraged. Namely thease benefits mean, that service providers would have to be more transparent and democratic to win their users minds.
I think last.fm is great example of this: in their forums you can see both users and service providers openly disscussing about how the service could be improved. And also getting the users willingly partisipate in development of the service must be great help for the producers - something that propably could not be achived if the users would feel, that they are buing the service, more than being part of the group, that is doing something new and great. This also would make the users more aware of the work beign done and thus more rational in their donations.
Not to say that donations should be the main economic model used, but for sure there are also (more NGO like) services in information business that could use donations as their main income.
Yes, there definetly is need for new terminology.